torstai, helmikuu 23, 2012

Vihapuhe ja puheen vihaajat

Onpas ollut hiljaista tällä rintamalla vaihteeksi. Noh, politiikasta voi aina kirjoittaa niitä näitä.

Kerrankin olen nimittäin jostain samaa mieltä Timo Soinin kanssa.

"Jos tämä menee tällaiseksi loukkaantumisyhteiskunnaksi, kohta kukaan ei uskalla sanoa yhtään mitään"

Jos julkisessa keskustelussa ei voida välillä vähän sivaltaa, niin kuka helvetti sitä jaksaa seurata? Jos julkisen keskustelun saa tapettua loukkaantumalla, tuleeko koskaan aidosti keskusteltua?

Kyseessä oleva Bobrikov-viittaus on sitä paitsi ihan pätevä. Eihän keisarillinen Venäjä ja EU nyt aivan sama asia ole, mutta venäläistämisen ja "eurooppalaistamisen" (jona Soini EU:n näkee) välille on helppo tehdä rinnastus. Tottakai viittaus on kärjistys ja siinä on väistämättä Soinille puolueellinen arvosisältö ja historiallinen konteksti, jonka voi lukea melko monimielisesti, mutta mitä sitten? Tuliko yllätyksenä? Soini on tunnetusti kärkevä sutkauttelija ja kirjaimellisesti puolueellinen (sillä on jäsenkirja, puheenjohtajuus ja pelit ja vehkeet).

Se mikä tässä Rehniä tietysti huolettaa on, että nyt joku oman elämänsä Eugen Schaumann tulee ja ampuu. Persuissa kun noita helvetin sekopäitä näkyy olevan joka sormelle ja kunnanvaltuustolle, niin tavallaan ymmärrän sen näkökulman, jos nyt oikein vainoharhaiseksi erehdyn. Mutta komissaarilta en poliittisessa keskustelussa tuollaista pikkusieluista pahastumista silti oikein sulata.

Onko Bobrikov-kommentti liioiteltu? Onhan se vähän.
Onko Bobrikov-kommentti osuva? On se sitäkin.
Onko Bobrikov-kommentti vaarallinen? Ehkä vähän.
Pitääkö siitä närkästyä? No ei.

Kuten Soini sanoo, julkisessa asemassa olevan ihmisen täytyy kestää julkista arvostelua, eikä tämä tapaus ole oikeastaan kuin vähän värikkäämpää sellaista. Jos Rehn tulkitsee (niin kuin tuosta vastauksesta voi rivien välistä lukea) sen epäsuoraksi kehotukseksi surmatöihin, niin se kertoo enemmän Rehnistä ja poliittisesta ilmapiiristä, jossa Rehn toimii kuin Soinin sutkauttelun piilosanomasta. Joten sitten itkemään kuin pahainen kakara, jotta "toi kyllä vihapuhui hei, ihan varmaan vihapuhui".

Ja mikään ei vituta niin paljon kuin vihapuhe. Ei vihapuhe itsessään, vaan se sana, "vihapuhe".

Vihapuhe on nimittäin viime aikoina ollut esillä lähinnä sen takia, että mediassa ollaan luettu ameriikan uutisia ja päätetty joskus viime vuonna, että tämä "hate speech" juttu se kova juttu on jumalauta. Pitää saada meillekin! Niin on helppo sillä leimata keskustelijoita, ettei tartte sitten ihan niin paljon miettiä, mitä oikeasti sanottiin. "Vihapuhekeskustelua" viljeltiin lehdet, televisiot ja netit täyteen ja oikeastaan sitten vasta ruvettiin miettimään, jotta mitäköhän vittua se oikein tarkoittaa.

Meillä on rasismia, meillä on väkivaltaan yllyttämistä, meillä on fasismia, antisemitismiä, muslimivihaa, sovinismia, epätasa-arvoa, köyhien syrjimistä, herravihaa, epäoikeudenmukaista puhetta, kunnianloukkauksia ja silkkaa liioittelua. Oikeita asioita, joilla on oikeita nimiä. Pysytellään niissä, jooko? Pliis.

Vihapuhetta ei tarvita sanana julkisessa keskustelussa. Viekää se pois, se ei tarkoita mitään. Tai oikeastaan tarkoittaa ihan liian paljon tarkoittaakseen mitään silloin kun sitä käytetään. Sillä on merkitys, ihan hyvä merkitys, mutta se on yläkäsite ja aivan liian laaja asiakeskusteluun. Kun yhdellä samalla sanalla voidaan viitata sekä kirjoitukseen joka suoraan yllyttää väkivaltaan vaikka demareita kohtaan, että muuten vain urpoon rasistiseen älinään, niin siinä vesitetään se väkivaltaisempi puoli ja annetaan sille urpolle älinälle enemmän kredittiä kuin se ansaitsisi.

Lisäksi kun sanaa hoetaan koko ajan pienimmästäkin tekosyystä, siitä tulee pian (tai on jo tullut) se susi, jota paimenpoika huutaa. Vihapuhetta, vittu mitä paskaa, evvk, sanoi eurooppaministeri. Ainoa käyttötapa sille enää on olla vielä natsileimaakin helpompi leima, jolla voi lyödä kun joku sanoo jotain mistä ei itse tykkää.

Vihapuhe-sanasta on tullut laiska tapa ilmoittaa loukkaantuneensa jostain julkisesta puheesta ja niin pitkään kun puhutaan julkisella tasolla asioista, ei ihmisistä, on henkilökohtainen loukkaantuminen melko helvetin säälittävää itkemistä. Esim. Bobrikov-viittaus ei ollut mikään henkilöön kohdistuva hyökkäys vaan henkilön rooliin ja tehtäviin kohdistuva. Siinä on ero.

Loukkaannuit kun joku pahasti herjasi sinun mielipidettäsi ja asemaasi? Mitä sitten? Jos et ole samaa mieltä, niin varmaan voit perustella vastakkaisen kantasi tai jättää idiootin omaan arvoonsa, vai eikö häh? Siksi Soinin kommentti loukkaantumisyhteiskunnasta on asiaa, niin ristiriitaista kuin se PerSujen oman ajoittaisen itkemisen kanssa onkin. Keskustelkaa helvetti, älkääkä yrittäkö vaientaa keskustelua skandalisoimalla irtokommenttia heti kun joku sanoo vähän keskivertoa ilkeämmin. Vihapuhe-huutelusta on tullut niin tylsä ja ennakoitava keskusteluväistö, että sen huutelijat tuntuvat vihaavan enemmän puhetta kuin vihapuhetta.

Se, että Olli Rehn sanoo Bobrikov-viittauksen olevan "vaarallista vihapuhetta" on, kuten sanottua, säälittävää itkemistä*. Jos joku kehottaa antamaan ihmiselle kunniamerkin ulkomaalaisten ampumisesta, koska "sota" on jo alkanut, niin se on vaarallista väkivaltaan yllyttävää tai vähintään sitä ihannoivaa rasismia (eli sitä vihapuhetta, jos halutaan puhua niillä epämääräisillä yläkäsitteillä). Se, että verrataan ohimennen ei-pidettyyn historialliseen henkilöön, jonka joku kansallismielinen tappoi, on juuri ja juuri himpun verran vakavampaa kuin natsikortin pelaaminen. Se on naljailua ja siitä julkisesti loukkaantuminen osoittaa lähinnä, että vittuilu taisi osua vähän liian lähelle maalia.

---

*Todellisena pelimiehenä Rehn olisi sanonut Soinin olevan Lennart Hohenthal, joka kansallisuusmielisyyksissään ei näe metsää puilta ja ampuu viatonta virkamiestä, Eliel Soisalon-Soinista, joka kansaansa suojellakseen tekee kiittämätöntä ja raskasta työtä virkakoneiston kautta diplomaattisesti. Toki Soinisiin itsensä rinnastaminen on riskaabelia ja kyseenalaista touhua, minä sen tiedän.


PS: Bloggerin non-html editointitila ja windowsin fontin muistava copy-paste voivat molemmat haistaa pitkän vitun. Ei voi olla näin hankalaa muuttaa fonttia oikeaksi.

0 kommenttia: