Yllättävän älykästä

Sitä olen tässä illan mittaan tuuminut, että mitenkähän älykäs ihmisen pitää olla, että se on yllättävän älykäs tai toisaalta yllättävän tyhmä? Tilanneriippuvaistahan semmoinen tietysti on, ei sille voi absoluuttista arvoa antaa, mutta jonkinlaisen suhdeluvun voisi varmasti kehittää. Esim. "kontekstin perusteella arvioitu älykkyys x 1,5" tai jotain semmosta. Neliöjuureen se pitäisi varmasti myös laittaa ja lisätä sellainen integraalifunktion vänkyrä, niin näyttäisi tieteellisemmältä.

Se on tietysti hyvin paljon yleisöstä kiinni, että miten ylentyvästi tai alentuvasti suhtautuvat siihen kaavaan ruuvattavaan älykköön tai ei-älykköön. Jos nyt vaikka sattuu kävelemään tukevassa hönössä repaleisessa Klamydian paidassa johonkin iltapukutilaisuuteen, niin siinä voi saada yllättävän älykkään maineen jos vain osaa lausua sanan "jälkistrukturalismi" liikaa änkyttämättä. Sen sijaan jos samoissa vermeissä ja samassa etukenossa menee Klamydian keikalle ja hokee jälkistrukturalismia kyllästymiseen asti niin turpaansa saa ja yllättävän tyhmäksi haukkuvat. Hankala elämä on Klamydiafaneilla, jotka jälkistrukturalismia harjoittavat.

Mutta eipä se ole helppoa toisinkaan päin. Jos nyt vaikka illan aluksi esitellään Nobel-voittajaksi ja Euroopan johtavaksi intellektuelliksi, niin ei saa yllättävän älykkään mainetta ei niin millään kun jokaisen suusta tulevan sanan odotetaan olevan jotain niin hienoa, että boolimalja räjähtää. Niin. Yllättävän tyhmä hyypiö on semmoinen Nobel-voittaja, joka vain säästä ja vapaapainista horisee kun Higgsin bosonia ja kirjallisuuskritiikkiä odotellaan. Paitsi tietysti jos kuulijaa kiinnostaa sää ja vapaapaini enemmän kuin Higgsin bosoni tai kirjallisuuskritiikki, niin sittenhän se on taas ihan toinen asia. Vahingossa voi yllättävän älykkääksi joutua vaikka yllättävää tyhmyyttä tavoittelee. Hankala elämä on Nobel-voittajillakin.

Helpoin reitti lie kuitenkin ryhtyä poliitikoksi. Jos vain opettelee perustelemaan yhden mielipiteensä järkevästi, niin heti on yllättävän älykkään maine, oli ympäristö ja yleisö mikä tahansa. Hirveän vähän semmoisia poliitikkojakaan toisaalta on.

Ei tullut tästäkään mitään selvyyttä. Noh. Onpahan mietitty.

---

Ottakaapa muuten nahaton kanankoipi tai kuusitoista, maustakaa suolalla ja pippurilla ja käärikää ensin basilikan lehtiin ja sitten pareittain öljyttyyn leivinpaperiin ja laittakaa uuniin parille sadalle toviksi. Syödä voi niitä ja hymyillä syödessään.

Halusin vain kertoa tämän koska minulla on ollut hirvittävän miellyttävä viikonloppu pitkästä aikaa ja oli se tuon kanankin ansiota vähän.