Näin yllättäen joulun alla oli taas lehdessä juttu kun oli pistetty surmaten perhe ja siinä samassa itsensä sitten kaupan päälle, koska sitähän siinä lopulta oikeasti haettiin. Minua rupesi vähän vituttelemaan lukea semmoista jälleen kerran.
Perhesurma on nimittäin harvinaisen ärsyttävästi ihmisten keskuudessa tulkittu rikos. Jos joku tappaa kolme ventovierasta mäkkärin autojonossa, kyseessä on väkivaltainen kusipää. Jos joku tappaa omat lapsensa siksi, ettei voi antaa niiden elää ilman itseään, kyseessä onkin "surullinen tapaus", joka "ajautui epätoivoiseen ratkaisuun", eikä itseriittoinen idiootti. Ikään kuin perheensä murhaaminen olisi jokin kieroutunut rakkauden osoitus kaikkien muidenkin kuin tekijän itsensä mielestä. Perhesurmassa ollaan niin täynnä omaa tärkeyttään, ettei voida myöntää, että perhe pärjäisi kyllä ihan hyvin ilman isiäkin (tai äitiäkin). Joten kun tekee mieli tappaa itsensä, mikä on ihan ymmärrettävää, jopa loogista tietyissä elämäntilanteissa (siis se mielihalu, ei teko), niin tuikataan itsensä lisäksi myös lapsia ja puolisoa Moralla keuhkoon. Tiedättehän, ihan varmuuden vuoksi, jos ei kaikkia vielä tarpeeksi vituttanut.
No niin mutku perheellä on velkaa ja on ongelmia ja lapsetkin niistä kärsii, vaikkeivät ymmärrä tai ole niistä vastuussa, joten henki on otettava niiltäkin pois, etteivät sitten kärsi niistä enää jatkossa. Epätoivoinen rakastavan ihmisen ratkaisu? No ei vaan vitunmoinen ääliö. Alle kymmenvuotiaiden lapsien murhaaminen elämäntilanteen takia on sama kuin olettaisi, ettei mikään muutu seuraavan n.80 vuoden akana. Niin, kaikki on aina paskaa, koska 1930-luvullakin hakattiin ja muilutettiin rajan yli.
Ihan varmasti on sielläkin lukemassa joku niin epästabiili, että vähän on jo kerran laskuhumalassa harkinnut josko polttaisi talon ja maat ja kirvessurmaisi koko perheen kun ei vieläkään tullut lotosta seitsemää oikein ja pikavippi vituttaa. Lopettakaa nyt helevetti se lapsienne armomurhaaminen oman huonon olonne takia, pässit. Kukaan ei koskaan ole niin riippuvainen kenestäkään yhdestä henkilöstä, ettei ilman sitä pärjäisi.*
Jaaha. Se oli tarpeeksi kylmästi ilmaistu lämminhenkinen jouluinen totuus, että siihen on hyvä lopettaa. Oikein ihmiskaukaista ja riippumatonta joulua kaikille!
No, rakastan rakastan.
Perkele.
---
*Niin siis tarkennuksena: etenkin pienet lapset ovat toki riippuvaisia huolenpidosta yms., mutta eivät välttämättä juuri sen tietyn ihmisen huolenpidosta vaikka se olisikin äiti tai isä. Enkä sitten tarkoita, että kannattaa itse pieraista lopullinen sininen pieru sen ahdistuksen takia jos kerran läheisetkin pärjää ilman. Toki siihen on aikuisella ihmisellä täysi oikeus, mutta hakisin kuitenkin ensin ammattiapua.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti