Rakas Joulupukki

On jo marraskuun puoliväli ja näin joulumainoksia, joten heti kun olin kiroillut minuutin, tulit mieleen. Olen vähän vanha kirjoittamaan sinulle, mutta vuonna -88 kirjoitin, että kaverit ei sinuun enää usko, mutta jos tuot Amigan niin sitten kyllä minä uskon. Etkä perkele tuonut. Olet siis minulle vähän niin kuin yhden velkaa. Kiitos kuitenkin siitä, että koska en silloin saanut tietokonetta, minusta ei koskaan tullut nörttiä. Hiljaa! Ei koskaan. Mutta nyt parta suusta unelmientappaja ja lukemaan.

Olen ollut tänä vuonna tosi kiltti. Kaikille tutuille olen ollut reilu ja mukava, enkä ole haistattanut kenellekään mitään tai väkivaltaisesti pahoinpidellyt ketään, tai jos nyt olenkin niin se oli sarkasmia ja olin kännissä. Olen myös parantanut elintapojani huomattavasti. Esim. Sorbuksesta olen tänä vuonna pidättäytynyt kokonaan. Toukokuussa söin ainakin kolmesti salaattia, eikä ole koko vuodelta muistikuvia, että olisin ollut kertaakaan tuhannen päissäni. Näin epäsyntini puhdistettuani, totean olevani oikeutettu toivomaan lahjoja ja tällä kertaa pukin olisi parempi totella. Nimittäin tätä nykyä tiedän missä Korvatunturi on ja jos palvelutaso ei miellytä, hyppään junaan ja laitan läskin tummumaan sen kahdeksanvuotiaan nörtinalun puolesta.

Toivoisin joululahjaksi jotain useamman tuhannen euron arvoista joulun hittituotetta, mielellään useita kappaleita, sillä minä jos kuka uskon kulutukseen. Mikä lahja on, on aivan sama. Olkoon kullattu voikirnu, marinoitu lapsiorja, maksullista rakkautta, limited edition kristallipärrä tai pinkki trabant tai muu vastaava peniksenjatke, kunhan on tarpeeksi kallis niin saadaan taas talous pyörimään. Voin sen myydä sitten eteenpäin joskun en tee sillä oikeasti mitään. Tunnekokemuksia sun muuta hippien hömpötyksiä voi jakaa omin avuinkin miltei ilmaiseksi, siihen ei sinun tai kapitalismin näkymättömiä käsiä tarvita auttamaan. Parempi vain kun pysytte käsinenne poissa tieltä silloin kun tunteita ruiskutellaan. Saattaa vaikka tarttua empatia tai kondylooma. Mutta siis sellaiset kalliimmat ja ehdottoman välttämättömät joulun hittituotteet odotan saavani sinulta. Sitäpaitsi en kai minä, melkein rationaalinen ihminen, kyselisi ökykalliita lahjoja taruhenkilöiltä jos minulla olisi niihin saatana itselläni varaa.

Pyydän myös, voisitko tänä vuonna jakaa lahjasi vähän tasaisemmin. Olen pannut merkille, että joka vuosi juuri ne kaikkein rikkaimmat lapset saavat eniten autoratoja ja pleikkareita, mutta Dickens-henkisten katulasten pitää tyytyä punaisen ristin joulupuuroon ja sitäkin vastaan joutuvat näyttämään hellyyttävän kärsiviltä mainoskuvissa, jotta varakkaammille tulisi ylemmyydentuntoinen olo kun silloin kerran antoivat kymmenen senttiä amnestylle. Olen sitäpaitsi aika varma, että katulapsetkin tykkäisivät autoradoista ja pleikkareista, eivätkä vain puurosta, josta eivät löydä edes mantelin tuomaa toivonpilkahdusta sillä Pikku Tim on allerginen. Ajattele söpöjä viktoriaanisessa hiilitomussa suttaantuneita katulapsia ja vie niille pleikkari. Pleikkaria vastaan saa monta grammaa piriä.

Rakastavin jouluterveisin,
Jouni