maanantai, marraskuu 28, 2011

Apua kolajuomariippuvaisille


Iltalehdellä oli juttu energia- ja kolajuomariippuvaisista. Entisenä Pepsi Max - nistinä luin sen keskimääräistä kiinnostuneempana. Häiritsi melko paljon kun juomia käsiteltiin kuin niissä olisi jotain ihan omanlaatuista riippuvuutta aiheuttavaa ainetta, eikä sitä mihin on koukussa puoli kansaa eli kofeiinia.

Kuulemma tulee kova päänsärky kun lopettaa Pepsi Maxin litkimisen. Niin tulee. Itkun pyrskäys. Niin muuten tulee myös jos juot 3 kuppia kahvia päivässä ja lopetat sen kertalaakista. Kofeiini kun on piristävä huume ja päänsärky on sen vieroitusoire. Sosiaalisesti hyväksyttävä, laillinen ja erittäin mieto, mutta huume kuitenkin. Eikä siinä mitään väärää ole. Kofeiinihan on ihan kiva myrkky. Se piristää kivasti, eikä ole mitenkään erityisen vaarallinen (kaikessa voi toki tehdä ylilyöntejä), mutta on melko typerää vetää sen kanssa alas älyttömiä määriä aspartaamia tai sokeria.

Noh. Ylenmääräisestä limpparin, etenkin light-juomien imemisestä on hyvä päästä irti oli se koukutus miten naurettava tahansa. Tissuttelin teinistä alkaen n.7-8 vuotta päivittäin 1,5-3 litraa Pepsi Maxia, ennen kuin tajusin hankkiutua tavasta eroon. Olen melko kriittinen lisäainepaniikkien suhteen, mutta aspartaamin (oletan) säännöllinen tinttaaminen aiheutti sanamuistin heikkenemistä (kuka tahansahan sitä aina välillä sanan unohtaa, mutta säännöllisesti yli kymmenen kertaa päivässä alkaa vähän huolestuttaa) ja yöhalvauksia. En suosittele.

Aloitin joskus silloin kun Pepsi Max tuli Suomeen markkinoille 90-luvun puolivälissä, joten olen old-school light-limpparinisti, ettekä te nykyajan velliperseet tiedä ylikansallisen virvoitejuomayhtiön kuristusotteesta vittu mitään. Toista se oli silloin tylyinä aikoina kun pullot olivat kovaa muovia ja ne maksettiin markoilla ja vuodatetulla verellä. Me ei juotu sitä siksi, että se oli hyvää vaan siksi, että mafian pojat hakkasi jos ei juotu. Se oli kovaa elämää, jumalauta, ja siitä on turha tulla huutelemaan. Hyvä että hengissä säilyin niistä päivistä.

Eiku ai niin, ei se ollutkaan mikään kova huumekurimus. Se oli limsaa. Join sitä liikaa.

Nimittäin toinen asia mikä artikkelissa ärsytti olivat kaikki ne säälittävät äidin tississä roikkuvat paskiaiset, jotka itkivät miten kauhea koukku on kyseessä kun koskee päähän ja ei vaan voi lopettaa. Nimimerkki "vaikea riippuvuus", helvetti soikoon. Siksipä päätin vanhana virvoitusjuomaojasta nousseena neuvoa teille uusavuttomille miten pomppivan kuplajuoman kittaamisesta pääsee eroon, tai ainakin saa sen säädettyä vähemmälle*.

1) Ensin on hyvä hieman kääntyä sisäänpäin. Tuumaile hyvin zenmäisesti ja tajua kuinka säälittävä ihminen olet. Siis kamoon. Tyyppi on riippuvainen limpparista. Saatanan pelle. Yrittäisit edes kovilla huumeilla tai tupakalla niin olisi jotain uskottavuutta tuossa touhussa. Mene pohtimisen jälkeen jonkun entisen heroinistin puheille, niin se repii sinulta maksan irti silkasta vitutuksesta kuullessaan "kohtalosi".

2) Siitä nöyrtyneenä mene kauppaan. Osta uusi maksa. Limsaa et osta, apina. Se on loppu nyt. Kotona ota tyhjä pullo tai tölkki sitä litkua mitä nyt juotkin. Täytä se vedellä. Seuraavan kerran kun tekee mieli limsaa tai energiajuomaa, juo sen sijaan vettä. Kun pullo tyhjenee, täytä se uudelleen. Vedellä. Se ei maistu yhtään imelälle tai kupli yhtä kivasti hammaskiilteellä, mutta pointti onkin, että sille arkiselle tavalle on jokin korvike. Veden juonti on sitä paitsi sinulle ihan hyvästä.

"Jano ei lähde vedellä." kertoi nimimerkki N.
"Vittu mitä paskaa." vastasi eurooppaministeri.

3) Päivän parin päästä alkaa koskea päähän. Voi ei. Päänsärkylääkkeet auttavat huonosti ja niitä pitää syödä parin tunnin välein. Kuinka tästä voikaan selvitä? Juo kuppi mustaa kahvia, paviaani. Se helpottaa hyvinkin nopeasti ja vaikkei kofeiinista näin heti vieroitukaan, on kuppi kahvia kerran päivässä tasan varmasti paljon terveellisempää (ja halvempaa) kuin se makeutusaine- tai sokericocktail jota imailet nykyään. Kun pienennät kahviannosta pikkuhiljaa, niin pääset siitäkin eroon, jos haluat.

Ai. Sami-Petteri Imatralla on sitä mieltä, että kahvi on pahaa? Niin on. Ja vesisade on märkää ja puuro on poppaa ja pipiin koskee jos siihen ei puhalla. Voi perkele. Jos et pysty juomaan kuppia kahvia, niin ehkä on parempi kun luovutat saman tien ja menet suoraan hautaan kulkematta lähtöruudun kautta. Herra paratkoon, että joutuisit joskus juomaan jotain joka on pahaa tai tekemään jotain joka on paskalla istumista vaikeampaa. Sitäpaitsi kahvi on helvetin hyvää kunhan siihen tottuu. Joten juo nyt se kahvi, äläkä kitise. Kiität myöhemmin.

4) Älä juo enää limsaa.

Olkaa hyvä. Annan henkilökohtaisesti loukkaavaa Anonyymit Limskanhörijät konsultointia kommenttiketjussa, 150e alkavalta tunnilta.

---

*Juon edelleen light-juomia, mutta siten kuin normaalit ihmiset enkä tärkeimpänä nestelähteenä. Keskimäärin kulutan ehkä sen 1,5 litraa parin viikon aikana. Toisinaan voi mennä parikin pulloa viikossa, toisinaan kuukausiin ei yhtään. Kahvia toki kittaan senkin edestä, mutta eipä tarvitse enää miettiä viidesti päivässä, että mikäs se oli se hankala sana se sana kun ihan on kielen päällä siis se siis se... niin joo, "pöytä".

PS: Moni tuttu lie naureskelee siellä partaansa, kuinka nirsoilusta moittiminen on minulta vähän tekopyhää. Puolustaudun (huonosti) sillä, ettei minulla ole kyse mausta, vaan siitä, että olen oikeasti sekaisin.

PPS: Ärsyttävä anglismi eksyi tuonne tekstiin näin jälkikäteen tarkastellen, mutta en poista. Siinäpähän elätte sen kanssa.

0 kommenttia: