Huh, http://Tietokirja.fi -tapahtumassa oli jurot väitteet: "some tuhoaa suomen kielen" ja "ei kirjailijan kuulu markkinoida kirjojaan". -@katleenaEn tiedä koko tapahtumasta mitään, enkä keskustelusta yhtään sen enempää, enkä toiseen kommenttiin halua ottaa mitään kantaa, en edes tiedä kuka on sanonut mitä, joten luultavasti kaikki alla oleva menee täysin ohi kohteen. Mutta silti.
Voi perkeleen luddiitit. Miksi aina kun on joku uusi juttu, sen pitää jonkun persnahkion mielestä olla tappamassa kieltä tai moraalia tai hyvää pössistä? Vai tuhoaa sosiaalinen media Suomen kielen? Miten olisi, krhm, täysin päinvastoin?
Sosiaalinen media antaa tavallisille ihmisille kanavan käyttää Suomen kieltä. Ihmisille, jotka eivät kirjoita työkseen tai edes harrastuksekseen. Niille, joiden ei tarvitse päivittäin pitää huolta kirjoitusasustaan tai kielestä. Yllättäen niistä kaikki eivät aina kirjoita sosiaalisessa mediassa hirveän huoliteltua kieltä, mutta siinä on sellainen jänskän muljakka salakulma, että eivät ne kirjoittaisi muutenkaan. Itse asiassa ilman SoMea ne eivät luultavasti kirjoittaisi lainkaan. Ei se ole SoMen tai internetin tai tietokoneiden tai elektroniikan tai sähkön tai metsänpeikkojen vika, jos naapurin paskakuski ei viilaa jokaista grillaamisesta ja kaljanjuonnista kertovaa statuspäivitystään kuin sielun pohjalta kaivettua sonettia. Sosiaalinen media on keskustelua ja keskustelu on harvemmin ollut syypää minkään kielen tuhoon.
Joten jos nyt joku jossain oikeasti oli sitä mieltä, että ihmiset kirjoittavat hirveää kielen tuhoavaa tuubaa sosiaalisessa mediassa ja oli päässään kääntänyt syy-seuraussuhteen ns. päin vittua ja syyttää asiasta sosiaalista mediaa, niin ollos huoleti: Ei se siitä sosiaalisesta mediasta johdu. Se johtuu siitä, että ihmiset ihan noin yleisesti kirjoittavat aika huonosti, etenkin epävirallisissa yhteyksissä. Se ei vaan ole ennen ollut niin hyvin ja paljon esillä. Nyt kun se on esillä, sitä voi osoittaa ja sille voi nauraa ja kirjoittaa itse esimerkinomaisesti paremmin. Siitä voi joku vaikka oppia jotain.
En nyt varsinaisesti ole mikään virallinen kielenhuoltaja, mutta tiedättekö keiden olen havainnut kirjoittavan huonointa kieltä sosiaalisessa mediassa ja muutenkin? Sen sukupolven, joka ei ole ollut internetissä ja tietokoneiden ääressä (lähes) koko aikuisikäänsä*. Sen, joka on istunut 30-40 vuotta television edessä ja jonka suurin kirjallinen suoritus koulun loppumisen jälkeen on ollut kerran vuodessa etelästä kotiin lähetetty postikortti: "nelkyt astetta varjossa huh huh!!! tuuaan tulijaisia." Jostain syystä nuoremmilla tuntuisi olevan paljon paremmin sana hallussaan (heti sen jälkeen kun siinä 18v tienoilla tajutaan, miten dorkalta teinikieli kuulostaa). En väitä, että jokainen alle kolmevitonen olisi internetin ansiosta uusi Lauri Viita tai, että jokainen vanhempi kirjoittaisi pelkkää puuroa, mutta noin yleissilmäyksellä kovin paljon siistimpää ja koherentimpaa tekstiä nuoremmilta tuntuisi tulevan kuin vanhemmilta. Voi olla, että vedän turhan kovia johtopäätöksiä, mutta johtuisiko tämä siitä, että nuoret käyttävät kirjoitettua kieltä enemmän? Eikä millään pahalla vanhempiemme sukupolvea kohtaan. Ymmärrän toki, että edellisen sukupolven rakentaman hyvinvointiyhteiskunnan alasajo on ollut kovaa työtä. Ei siinä ehdi kieltä huoltaa.
Twitter kieltämättä rajoittaa ilmaisua, koska se ei oikein taivu suomen pitkiin sanoihin. Totta, sen avulla saa yleensä sanottua asiat paljon napakammin englanniksi, mutta onko rajoitus välttämättä huono asia? Jos yhtään haluaa antaa itsestään järkevän ja selkeän kuvan Twitterissä, esteet pakottavat ratkaisuihin. Olen välillä löytänyt yllättävää kielellistä luovuutta itsestäni kun on käynyt ilmi, että joku tuumailemani helvetin huono puujalkasutkaus onkin 350 merkkiä pitkä ja kuinka se nyt perkele on saatava mahtumaan 140 merkkiin säilyttäen sama sävy ja vivahteet. Turhien sanojen karsiminen ja lauseen täydellinen uudelleenjärjestely voi välillä olla suorastaan ilahduttavan turhauttavaa ja opettavaista. Rajoitukset luovat innovaatioita. Parhaat ruuatkin syntyvät köyhissä olosuhteista kun on pakko tehdä hyvää saatavilla olevista aineksista.
*Huom: Puhun siis edelleen ihmisistä, jotka eivät kirjoita työkseen päivittäin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti