Hoi, tiedemiehet ja vaikuttajat. Minulla on teille tehtävä.
Tilanne on sellainen, että moderni ihminen on kasvanut ulos muinaisaikaisesta primitiivisestä vuorokausirytmistä, jossa aamulla herätään auringonnousuun vetämään mukulaa pellosta ja lehmää nännistä. Suurin osa maata viljelemättömistä nykyihmisistä ei tarvitse tai edes kaipaa moista aikataulua. Työpäivän voisi hoitaa aivan yhtä tehokkaasti vaikkapa iltaneljästä puoleenyöhön, jos siltä tuntuu. Kenenkään ei tarvitse mennä aamuvarahilla töihin. Suurimmassa osassa tapauksista sinne pitää mennä aamulla, koska yhteiskunta toimii edelleen muinaisaikojen ehdoilla.
Siinä sitten syrjitään ja kuvainnollisesti perunoilla nakellaan niitä jaloja yksilöitä joiden sisäinen kello kulkee omia polkujaan. Niitä sankareita, joita valvottaa aamukolmeen ihan sama kuinka aikaisin on aamulla herännyt. Niitä salatieteiden hierofantteja, jotka ovat valveilla 20 tuntia vuorokaudessa, mutta mielellään nukkuisivat silti myös täyden 12 tunnin yöunen ilman, että pitäisi pomppia ylös mielivaltaiseen aikaan vain siksi, että joskus muinoin jollekin muulle se oli tarpeellista ja hyödyllistä.
Fyysisen maailmankaikkeuden ja yhteiskunnan normeihin ja lakeihin taipuminen ei ole optio, sillä ainoastaan luovuttajat luovuttavat. Yhteiskunta ja fyysinen maailmankaikkeus on muutettava.
Joten vaikuttajat, ensimmäinen tehtävä on teille: Lopettakaa moinen humputus. Eduskuntaa myöten kaikki paikat auki 24/7! Lahjokaa ja kiristäkää ja lobatkaa ja juonikaa ja manipuloikaa äänestystuloksia. Näin julmetun tärkeässä asiassa ei tarvitse mitään demokratiaa tai ihmisoikeuksia kunnioittaa, eli voitte hoitaa sen niin kuin tähänkin asti olette asiat hoitaneet. Luvan kanssa Macchiavellin opein voi tässä asiassa edetä.
Toinen tehtävä on tiedemiehille. Sillä asiassa on sellainen ongelma, että kun tällainen omia aikojaan kulkeva übermensch venyttää sisäistä vuorokauttaan, ulkoinen maailma ei veny sen Tahtoon vaikka kuinka sekaisin siteeraisi Crowleyta. Tästä aiheutuu sellainen ongelma, ettei unten maille mentäessä välttämättä olekaan tarpeeksi pimeä nukkumiseen. Silmälaput ahdistavat, pimennysverhoja ei saa kaikkialle, ahdistus kömpii peiton alle. Ei käy. Pitää mennä vaikeamman kautta ratkaisuun.
Pitää kehittämän painoton ja muutenkin lähes huomaamaton materiaali, josta pääsee valoa läpi juuri samalla tavalla kuin yöllä taivaasta ja ääntä siitä pääsee läpi juuri sillä lailla, että naapurin päiväkolina kuulostaa normaaleilta kaupunkiyön ääniltä kuten vaimentuneelta kuorsaukselta ja lauantain aamuviiden känniköyrimiseltä ja ihan vähän perheriidalta. Siitä materiaalista tehdään säkki, jonka voi vetää päähänsä ja sen jälkeen on yö. Se ei saa kahista, eikä siihen pidä voida tukehtua, eikä se saa ikävästi rypistyä tai painaa muutenkaan millään lailla, joten massattomista hiukkasista sellaisen voisi fyysikko rakentaa tuomaan pimeyden, mikään turha muovisäkki ei kelpaa. (Muovisäkki päässä istuminen on muutenkin niin kasaria.)
Tässä olenkin jo ollut proaktiivinen. Tunnen yhden materiaalifyysikon ja tällainen tarve on sitä kautta asetettu tiedeyhteisön kollektiiviseen aivoon. Odotan materiaalia ihan näillä näppäimillä, kunhan saavat antifotonin tai minkä lie virkkuukoukkuunsa asetettua. Niin ja tietty löytävät sen ensin. Ja, niin no, keksivät sille ennen löytämistään teoreettisen perustan. Mutta about maanantaiksi odottelen valmista tiedemiesten puolelta. Sitten se pitää tuotteistaa ja brändätä tietysti, niin siihen tietysti menee aikaa... brändääminen eli nimen keksiminen on tunnetusti se eniten aikaa vievä osa, mutta kyllä se sieltä ennen heinäkuuta. Sitten on maailmassa hallittava pimeys ja onnellisuus.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti