Tiedättekö kun sanotaan, että ihmisen elämässä on kärsimyksen määrä vakio? Minulla on sellainen teoria, että se ei oikeastaan ole vakio, mutta ihmiset yrittävät kovasti tehdä siitä vakion.
Nimittäin kun meillä hyvinvoivilla länsimaalaisilla tulee eteen sellainen tilanne, että ei oikein ole kunnollisia ongelmia, niin nopeasti aivo alkaa kehitellä uusia juttuja, joilla tehdä elämänsä tarpeettoman hankalaksi. Heti kun alkaa tuntua siltä, että nyt voisi istua alas, rapsutella mahaansa ja miettiä elämän tarkoitusta ruvetaankin laihduttamaan tai panostetaan hyväntekeväisyyteen tai edetään uralla tai synnytetään suunniteltuja lapsia tai aletaan vegaaniksi tai huolehditaan lisäaineista tai uskotaan jeesukseen tai muutetaan yhteen.
Tiedättehän, asioita, joissa ei aidosti ongelmaisen silmin tarkasteltuna ole järjen häivää.
Esimerkiksi nyt Helsingin Kalliossa, jossa Hurstin hyväntekeväisyysjärjestön ihmiset ovat ottaneet ongelmakseen auttaa ihmisiä, joilla on, tiätsä, ihan niinku oikeita ongelmia. Niillä ei esimerkiksi ole varaa syödä tai valita ruokaansa sen eettisyyden mukaan. Mutta ikään kuin pistääkseen paremmaksi, toiset ihmiset ovat tämänaamuisen Metron mukaan ottaneet ongelmaksi sitten sen, että niitä ongelmaisia ihmisiä autetaan. Ne leipäjonot kuulemma ovat häiriöksi, niissä kun on kaikenlaisia. Erilaisia, köyhiä ja rumia. Jotkut kuulemma, herra paratkoon, humalassa. Siis jotkut moukat ovat Kalliossa, Helsinginkadulla kännissä? Voi ei, mihin maailma oikein on menossa?
Asuin siinä leipäjonojen vieressä pari vuotta. Siis noin talon päässä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että en kokenut leipäjonoa koskaan millään lailla häiriöksi. Voin myös rehellisesti kertoa, että niiden kahden vuoden aikana näin Hesarilla luultavasti keskimäärin enemmän humalaisia kuin selväpäisiä ihmisiä, joten niissä ei pitäisi olla mitään uutta ja yllättävää. Asioin kulman takana asuessani mm. tuossa jutun kuvassa näkyvässä apteekissa ja vieressä vielä silloin sijainneessa valintatalossa melko usein, joskus leipäjonon aikaankin. Ei ollut ongelmia.
Leipäjono ei muuten vaikuta siihen, istuuko apteekin portailla nistejä ja juoppoja. Siihen vaikuttaa paljon enemmän sää. Ympäristössä norkoilevat riippuvaiset eivät myöskään vaikuta siihen, voiko apteekkiin mennä sisälle. Kyllä voi. Ai, että pelottaa? Mene itseesi, pure hammasta ja ihan oikeasti haista jo paska. Katsos jos asuu tai pyörittää bisnestä noilla kulmilla ja on häiriintynyt, järkyttynyt tai vaivaantunut siitä, että siellä on joku täysin naamat, niin sietäisi ehkä miettiä pariin otteeseen onko nyt varmasti tullut hankittua asuin/liiketilat oikeasta paikasta.
Leipäjonot Hesarilla ovat asukkaille yhtä suuri ongelma kuin se, ettei naapurikaupasta löydy vegaanisia nakkeja tai se, että eilinen kalja meni kalorirajan yli tai se, että varta vasten hankittu rakas lapsi pitää yöllä hereillä.
Ikävä vain, että hyvää tarkoittavat ihmisiä oikeasti auttavat ja niiden autettavat joutuvat kärsimään siitä, että keskiluokkaisista kermaperseistä oikeastaan on vain ihan kiva valittaa, kun muuten olisi liian helppoa.
Häpeisitte edes vähän. Voi siitäkin itselleen ongelman tehdä.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti