Ruohonjuuritason aktivismia

Kaikkihan tietävät, että eduskuntavaaleissa on hirveän vähän hyviä vaihtoehtoja. Suuret puolueet ovat mitäänsanomattomia, pienet turhia ja protestiäänien antaminen PerSuille on PerSeestä. Siksi haluaisinkin lanseerata sellaisen kulovalkeana levitettävän ruohonjuurikampanjan, että kun äänestyksen aika koittaa, äänestetään minusta Suomelle paha keisari.

Älkää hätääntykö. En suinkaan mitään omaa etuani aja, vaan parempaa Suomea. Kuten kaikki muutosprosessit, se toki ottaa aikansa ja ehkä jonkinlaista oheisvahinkoa sattuu.

Antakaa kun selitän.

Heti valtaan päästyäni ensi töikseni totean teeveessä "It's good to be the king", laitan henkilökultin alulle ja ilmoitan jakaneeni koko kansan Hyviin ja Pahoihin. Täysin mielivaltaisesti tietysti, koska ei näinä sekavina moraalirelativismin aikoina tuollaista päätöstä mitenkään loogisesti voi asentaa todellisuuteen. Kovasti mainostaen ja aivopesten saan kansan uskomaan tämän höpötyksen ja sitten sanon, että nyt on Hyvän tapeltava Pahaa vastaan ja ne, jotka suostuvat tappelemaan, annan lobotomisoida.

Sen jälkeen ajan lopun kansan kärsimään nälkää, kurjuutta ja väkivaltaa. Pikkuhiljaa pahennan meiningin pienistä pakkoveroista ja poliisin mielivallasta siihen pisteeseen, jossa itse kastan nisua kahviin ja hohotan nauraa megafoniin aurinkotuolissa haaremini keskellä eduskuntatalon katolla samalla kun ympäri maan nälkiintynyttä kansaa vedellään suolaan kastetuilla raipoilla pitkin lihaa.

Ja katso! Eräänä kauniina päivänä Pohjois-Savolaisella järvellä aamuauringon kultaamat laineet iskevät vasten massiivisen graniittihyperkuutiopalatsini seinämiä, rauhallisesti, niin kuin ne ovat vuodesta toiseen tehneet. Mutta nyt järven pinnalla kiirii kaikuna kuikan huudon ja käen kukunnan yli kärsimyksestä heränneen kansan oikeutettu viha sekä sen valtava riemu kun kultaiset portit viimein sortuvat kumouksen voiman alla. Hirmuvaltias kannetaan kansan eteen oppimaan alkukantaista oikeutta. Kun kirves vuosia pidätellystä raivosta vavisten heilahtaa kohti päälakeani, sanon: "No oli jo vittu aikakin."

Vapautunut, katarsiksen kokenut kansa rakentaa paremman Suomen, jossa ei kukkoilla, ei raipata, ei kusta ketään silmään, ei ahdista Idols eikä Microsoft. Ainakaan vuoteen.

Joten kun äänestyspäivä koittaa, kirjoittakaa lappuun: "Siitä yhestä blogityypistä pitää tehdä keisari. Paha keisari. Tätä mä haluun. Tää on mun toive. Viva La Revolución!"