Grillietiketti

Hei Hesarin, tai millä tahansa Grillillä asioiva kansa, haluaisin tässä naapurissa asuvana kokeneena hemmona antaa muutaman näppärän vinkin:

1) Kun aloitat tilaamaan kaakkoisaasialaiselta grillintädiltä ruokaa, suositeltava tervehtimislause on "Moi!" tai "Hei!" sen sijaan, että toteaisit "Puhutsäsuomeee.... Ööäääääää...." niin kuin joku vitun ääliö.

2) Kun ilmoitat ja vastaanotat tilauksesi, todella näppärästi toimii etukäteen ilmoitettu muoto "lihapiirakka, paljon ketsuppia" ja jälkikäteen vastaanotettu tismalleen sama, sen sijaan, että toteaisit liian myöhään alkuperäisen tilauksesi unohtaen, jotta "mitä vittua, miks tässä vitun hampurilaisessa on ketsuppia saatana?"

3) Kun alipalkattu maahanmuuttaja viimein saa vitun kännissä ylimielisenä tilaamasi ylirasvaisen ylihintaisen, mutta ei tarvitsemasi, rasvassa uitetun einespaskakasan kokoon, on oikea lause esimerkiksi "kiitos neljän euron burgerista, grillikioskin vietnamilais-täti, olen kuvottava säkki paskaa ja haluan kuolla" sen sijaan, että sanoisit "No vittu vihdoin, mikä tässä on niin vaikeeta, vitun vinosilmä saatana?".

Perustelemattomia mielipiteitä

En ole viime aikoina oikein jaksanut olla mistään niin vahvaa mieltä, että olisin jaksanut kirjoitella asiasta. Joten tässä luova yhteenveto.

Joistakin asioista olen tätä mieltä:

Joistain toisista asioista olen tätä mieltä:

Ensimmäisiin asioihin kuuluu esim. eurokriisi, talvi, mielipiteet, Anna-Kaisa Hermunen ja ihmiset noin yleensä.
Jälkimmäisiin asioihin kuuluu esim. olut, kevät, sanaleikit, Louis CK ja muutamat ihmiset yksilöinä.

Ei nyt jaksa lyödä käsiään paskaan.

Kakkadesign omasta takaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Kansalaisaloitteiden helppous

Luin tästä kansalaisaloitteen käsittelyasiasta. En oikein ymmärrä mikä Tiitisen ongelma on. Ei kansalaisaloite mikään suora kansanäänestys ole. Eduskunta päättää vielä aloitteen läpimenosta niin mitä sitten? Ihme jäärien kitinää.

Mutta Persujen Ruohonen-Lerner kommentoi, että "aloitteiden allekirjoittaminen verkossa on yhtä helppoa kuin verkkopankissa asiointi, joten aloitteita voi tulla runsaasti eduskuntakäsittelyyn."

Ymmärrän tämän niin, että Ruohonen-Lerner vähän niin kuin pelkää, että hetken mielijohteesta allekirjoitettuja aloitteita pääsisi läpi. Se on ihan ymmärrettävä pelko. Periaatteessa.

Paitsi, ettei verkkopankissa asiointi ole helppoa. Tai siis onhan se tavallaan, jos olet menossa suorittamaan sinne ennalta päättämääsi tehtävää johon sinulla on motivaatio, eli esim. maksamaan vuokraa, jotta voit asua sisätiloissa tässäkin kuussa.

Mutta jos kirjautumisrumba tunnuslukujen esillekaiveluineen pitää tehdä sen takia, että joku linkkasi kesken kaiken asiasta josta olet sinnepäin vähän samaa mieltä, mutta et välttämättä hirveän hyvin ymmärrä, niin yleensä se jää tekemättä. Jos tuo toiminta vaatii oikeastaan mitä tahansa muuta kuin yhden tai kaksi klikkausta, se luultavasti jää tekemättä, ellei kansalaisaloittelija sitten ole ihan oikeasti motivoitunut, asiaa harkinnut ja ota allekirjoittamista asiakseen. Ja silloinhan allekirjoitus on täysin ansaittu.

Se huolimaton allekirjoittelu kun jää useimmiten viimeistään siihen, että ne pankkitunnukset ovat jossain kaukana. Lompakossa, joka on kauempana kuin kaukosäädin, viereisessä huoneessa tai herra paratkoon, silleen ikävän vittumaisesti farkkujen etutaskussa, ettei niitä sieltä nyt oikein jaksa kaivaa. "Ääääääh, eiköhän ne saa niitä ääniä ilman minuakin tarpeeksi" vinkaisee moderni sohvaperuna ja jättää asian sikseen.*

Verkkopankkiin harvemmin kirjaudutaan spontaanisti hetken mielijohteesta, sinne kirjaudutaan päämäärätietoisesti, tehtävää suorittaen. Totta, allekirjoittaja ei välttämättä ole lukenut koko aloitetta tai ymmärtänyt sitä aivan täysin, mutta on tehnyt tietoisen valinnan kannattaakseen sitä, joka on vähintään yhtä vakavasti otettava kuin äänestyskopissa tehty valinta.

Ymmärrän kyllä mistä moinen erheelinen pelko ponnistaa. Ruohonen-Lerner on luultavasti tottunut toimimaan aikuisten ihmisten parissa. Aikuiset ihmiset ovat hirveän valmiita tekemään vaikka mitä asioiden eteen. Aikuiset ihmiset ovat ahkeria, motivoituneita, rationaalisia.

Internetin käyttäjät sen sijaan ovat äärimmäisen impulsiivisia, laiskoja ja usein itsekeskeisiä paskiaisia, joille kaiken pitää olla, ei vain tarjottimella tarjottuna, vaan suuhun asti haarukalla ojennettuna. Lisäksi tarjoilijan tulee hymyillä kärsivällisesti vaikka käyttäjä yrittäisi tarjotun ruuan sijaan syödä tarjoilijan kättä. Me internetin käyttäjät, sinä ja minä, muistutamme siinä mielessä oikeastaan aika paljon sitä hirvittävää käsittämättömistä syistä vapaana pidettävää olentoa, joka teini-ikäisenä tunnetaan.

Miettikää tätä: Redditissä on syntynyt epävirallinen käytäntö, että vähänkin pidempään, esim. yli puolen sivun mittaiseen, tekstiin pitäisi mielellään lisätä "TL;DR"-yhteenveto (Too Long; Didn't Read) tekstin loppuun. Minä luen paljon pitkiä tekstejä niin paperilta kuin sähköisestikin, nautin niistä jopa ja silti tuo käytäntö on minusta loistava, sillä surffatessa olen hektinen ja laiska. Internet on hetkellinen, nopea ja intensiivinen paikka, jossa vähänkin pidempikestoisten asioiden suorittaminen vaatii aitoa motivaatiota.

Esimerkkinä tavanomaisesta internet-laiskuudesta aiheeseen liittyen: Tekijänoikeuslain allekirjoittamista varten perustettuun Facebook-eventiin on kutsuttu varmaan yli sata tuhatta ihmistä (kieltäytyneiden määrää ei näe). Kyse ei siis ole itse aloitteen allekirjoittamisesta vaan kutsusta allekirjoittamaan aloite. Kutsutuista 79 tuhatta ei ole lainkaan vaivautunut reagoimaan kutsuun. Siis edes kieltäytynyt.

Se nimittäin vaatisi useamman klikkauksen kutsun tullessa. Pitäisi ensin avata se notifikaatiomenu tai event-sivu ja selata sitä omilla silmillä ja ymmärtää mitä sanoissa lukee ja kaikenlaista muuta kauhistuttavan raskasta ja hankalaa. Sitten pitäisi tehdä päätös! Voi tuskan parahdus, enkä tee. Koko homman huomiotta jättäminen vaatii vain sen pienen ruksin painamisen, jolloin ilmoitus asiasta katoaa eetteriin ja unohtuu. Helppoa se. Ja ihan ymmärrettävää, jos asia ei niin kiinnosta. Kaikenlaisia pyyntöjä ja kutsuja tulee paljon, on usein helpompaa jättää ne huomiotta kuin tehdä päätös asian suhteen.

Facebook-kutsuun vastaamiseen verrattuna pankkitunnistautuminen on päättymätön odysseia. Henkisellä tasolla pankkitunnusten kaivaminen jostain kesken internetin selauksen ja sosiaalimediasession on pahimmillaan paljon häiritsevämpää ja vaivalloisempaa kuin fyysisesti äänestämässä käyminen kauppamatkalla.

Siksi en ole hirveän huolestunut kansalaisaloitteiden valtavasta aallosta. Jos aloitteiden allekirjoittaminen olisi yhtä helppoa kuin facebookin like-napin painaminen, joka ei vaadi kuin yhden klikkauksen, olisin minäkin vähän varpaisillani.

Joten älkäätten huoliko, oi eduskuntalaiset. Jatkossakin voitte ajaa suurimman osan asioista kulissien takana just niin kuin lobbarit ovat maksaneet ja filosofien kanssa on sovittu.

TL;DR: Olet laiska paska ja huono ihminen. Niin minäkin olen.

PS: Ottakaa tehtäväksenne käydä katsomassa kansalaisaloitteita ja allekirjoittakaa parhaat. Varatkaa vartti aikaa ja ottakaa pankkitunnukset esille. Se on oikeasti ihan hyvä systeemi.

*Tai homma jää siihen, että joku asiaan tarvittavista sivuista latautuu yli viisi sekuntia ja internet-ADD-päissään käyttäjän huomio herpaantuu linkitettyyn youtube-videoon. "Ohoh, puhuva kissa tekee harlem shakea, soittaa pianoa ja sanoo Y U NO Reddit Goatse. Lystikyyden ydin!" hihkaisee moderni sohvaperuna ja jättää asian sikseen.

Tai siihen, että ilmoitus aloitteesta tulee kesken kissavideon katselun häiritsemään kuin kärpänen ja sen sohii pois. "Helevettiin nyt siitä, kansalaisvastuu! Tässä on huumorivideo kyseessä!" sanoo moderni sohvaperuna ja jättää asian sikseen.

Tai siihen, että kaverin hulvattomalle kissalinkille pitää sanoa chatissa "LOL" ja sen jälkeen keskustella siitä yhdestä jutusta mistä olikin jo tässä ollut puhetta aiemmin. 

Ja sitten se koko juttu unohtuu, kun tässä nyt on 23 tabia jo auki kaikkea jännää. 

Päteville nörteille

Kauko Röyhkälle kävi ohraisesti kun mäkki teki tenän ja biisit hävisivät koneelta ja ulkoiselta kovalevyltä. Näitähän sattuu, kun laitteet ei toimi. Vittumainen homma sinällään, mutta todennäköisesti ne biisit sieltä saa pelastumaan jonkun palautustoimen kautta. Kommenttiketjussa Röyhkä saikin asiaan paljon neuvoja, ihan päteviäkin.

Mutta kun MikroPC teki asiasta jutun, niin sen kommenttiketjussa tosinörttien vaahtosuinen besserwisserismi, päteminen ja sosiaalinen urpous kunnolla pompahti pinnalle. Lähes jokainen viesti ilkkuu sitä miten varmuuskopiot puuttuivat (siitä huolimatta, että ulkoisella levyllä ilmeisesti oli ollut moiset). Ei voivotellut, ei ollut sympaattinen menetyksen puolesta, vaan ilkkui ja pilkkasi. Kolmannessa kommentissa tuli jo yksi eniten inhoamistani lauseista: "Jos ei osaa, niin ei osaa". Isäs ei osannut kun sinusta ihmistä kasvatti.

Röyhkä sikseen, olen nimittäin huomannut aiemminkin, kuinka vastaavissa tapauksissa monien tietotekniikan ammattilaisten suhtautuminen tilanteeseen on ylimielistä pätemistä. Jos ette kanssanörtit ole viimeisen 20 vuoden aikana vielä oppineet, niin näitä laitteita käyttävät työkaluinaan nykyään myös ihmiset jotka eivät ole käyttäneet nuoruuttaan opetellakseen niiden toimintaa. Ne eivät ole kouluttautuneet alalle, eikä niillä välttämättä ole aikaa opetella niistä juuri muuta kuin sen verran, että saavat omat työnsä hoidettua. Joten kyllä, esimerkiksi automaattisen varmuuskopioinnin järjestäminen turvallisesti voi olla liian hankalaa ihmiselle.

"Olisiko kannattanut maksaa muutama satanen isosta raidatusta ulkoisesta kovalevystä, jota olisi käyttänyt TimeMachinella?"

"luulisi hänen sijoittaneensa vaikkapa 300e halpis NAS:iin jolla varmuuskopiot ovat tallessa erittäin todenäköisesti."

Oikeasti, luuletteko te ylikellotetut urpot, että ei-nörtti ymmärtää hevonhelvettiä siitä mitä te juuri sanoitte? Ai, NAS pitäisi hommata, semmoinen halpa. Joo, kolmesataa euroa on varmaan aika halpa hinta tästä lyhenteestä, jota en ymmärrä. Jaa, raidattu ulkoinen kovalevy. Miksei pilkuttu vaneri kelpaa ihan sisätiloissa?

Jos on omalla alallaan kokenut ekspertti, niin kannattaisi joskus tulla sieltä kuplasta ulos katsomaan, miten suurin osa muista ihmisistä ei ole. Että jos ne eivät osaa, niin ei niiden pitäisi olettaakaan osaavan.

"Jos ei osaa, niin ei osaa." sanoi Röyhkä kun nörtin biisintekoa katseli.

Onko se hölmöä, ettei varmuuskopiointi ollut varmempi? On. Onko vika käyttäjässä? Ei. Vika on järjestelmässä, joka ei tee varmuuskopiointia niin helpoksi, ettei sitä tarvitse erikseen miettiä. Jokainen kommentoija joka ilkkuu Röyhkää koska tämä ei tehnyt varmuuskopioita kunnolla, syyttää ihmistä siitä mistä pitäisi syyttää konetta. Ilkkumisen kohteena pitäisi olla Röyhkän mäkki, jota ei ole suunniteltu pitämään käyttäjänsä tiedostoja varmasti varmuuskopioituina niin helposti, että muusikkokin tekisi sen ilman vaivannäköä tai erillistä opettelua.

On naurettavan 80-lukulainen asenne olettaa, että tietotekniikkaa käyttääkseen pitäisi olla valmis jatkuviin ponnisteluihin sen oppimiseksi. Tietotekniikka on työkalu. Käyttäjän tehtävä on olla kiinnostuneempi työnsä jäljestä kuin työkalunsa henkisestä elämästä. Riittää että työkalu toimii.

Jos minä käytän vasaraa, ei minun tarvitse tietää miten sorvaan uuden vasarannupin jos vanha hajoaa. Riittää, että osaan iskeä naulat seinään. Jos käytän vaikkapa tekstinkäsittelyohjelmaa, riittää, että saan aikaiseksi tekstini siten kuin haluan. Se miten teksti tallentuu on yhdentekevää, kunhan tallentuu ja pysyy tallessa.

Käytettävyyspiireissä on sanonta miten käyttäjä ei ole koskaan tyhmä, järjestelmä ei vain ole tarpeeksi viisas. Se on kauhean mukavan positiivinen juttu sanoa vaikka potentiaaliselle asiakkaalle. Tottahan se on, kaunisteltu vain hieman. Todenmukaisemmin asian voi ilmaista niin, että käyttäjä voi pahimmillaan olla tyhmä kuin säkki paskaa, mutta senkin idiootin pitäisi pystyä järjestelmää käyttämään. Kun kyseessä on kuluttajatasolle suunnattu järjestelmä tai laite, on meidän suunnittelijoiden ja toteuttajien vika jos käyttäjä tekee virheen. Joten menkää nörtit itseenne.

Kirkkoateisteista

Suvi Ahola kirjoittaa hesariin, että myös ateisti voi kuulua kirkkoon. 

Niin no. Miksei muka voisi kuulua kirkkoon ateistinakin? Eihän sitä mikään kiellä, paitsi ehkä kohteliaisuus muita kirkon jäseniä kohtaan ja yleinen moraali, mutta mitä niistä. Kyllä ateisti kirkkoon saa kuulua, etenkin jos on niin hyvät perustelut kuin Suvi Aholalla.

Ahola nimittäin puolustelee kirkkoon kuulumistaan lähinnä sillä, että se on niin kiva kerho, jossa on hyviä tyyppejä, harrastusmahdollisuuksia ja laulaakin siellä saa. Lisäksi siellä voi osallistua pikkukivaan hyväntekeväisyyteen ja pääsee valitsemaan oikein piispaakin. Kivasti pääsee siis myös pätemään ja tuntemaan itsensä tärkeäksi muun huvin ohessa.

"Liityin ja jäin, koska kokemukseni rippipapeista ja muista silloin tapaamistani kirkon työntekijöistä olivat niin myönteisiä. Lisäksi pidin helsinkiläisen kotilähiöni Tapanilan kirkkotilasta, johon kokoonnuttiin vuoroon jumalanpalvelukseen, vuoroon keppijumppaan tai sählyä pelaamaan.
Sen jälkeen olen vuosien saatossa liittynyt pieneen, sympaattiseen kirkkokuoroon ja tehnyt vuoden ajan vähän vapaaehtoistyötäkin: kävin parin viikon välein laittamassa voileipiä kaikille avoimeen maanantairuokailuun. Minut on myös pyydetty ja valittu maallikkona Helsingin piispaa valitsemaan."

Sillä, että tasan kaikkea näistä voi harrastaa myös kuulumatta kirkkoon (piispan valintaa lukuunottamatta), ei ilmeisesti ole mitään merkitystä. Oma pikku harrastelun tarve ja kiva fiilis näemmä myös jyräävät sen ohi, että ne kirkossa tavatut hyvät tyypit ovat ehkä ihan oikeasti uskossa ja luulisi, että pitävät pyhään kirkkoonsa tekopyhästi maallisista syistä kuulumista jonkin asteen loukkauksena. Mutta mitä siitä, kunhan pääsee laulamaan ja keppijumppaan.

Toki Ahola löytää ylevämpiäkin syitä kirkon hyvyydelle ilman jumalaa. Niin kuin nyt uskontojen historiallisen merkityksen.

"Ei se, ettei usko jumalan olemassaoloon, tarkoita, että kieltää jumalan tai uskonnon merkityksen. Siitä, miten tärkeitä ne ovat, ei ole ihmiskunnan historiassa epäilystäkään."

Sitä miten vuosisatoja jatkunut sotien lietsominen, erilaisuuden alistaminen, murhaaminen, kiduttaminen ja seksuaalikammoisuus parantaa ateistin kirkkoonkuulumiskokemusta jää kyllä minulle hieman epäselväksi. En myöskään oikein ymmärrä miksi se, että hyväksyy uskonnon historiallisen merkityksen millään tavalla edellyttää kirkkoon kuulumista.

Ohessa Ahola muistaa piikitellä vapaa-ajattelijoita, koska ne kehtaavat "kitistä" jostain sellaisista asioista kuin yhden uskonnon ehdoilla järjestettävistä koulujen juhlaperinteistä ja tasa-arvosta ja sen sellaisesta turhakkeesta. Liittyisivät kirkkoon, kun siellä on niin kivoja tyyppejä. Laulamaankin pääsee.

Tasa-arvo tuntuu olevan muutenkin kovin hankala kysymys Aholalle. Naispappikysymyksen takia kirkosta on kelvannut aiemmin erota, mutta homoliitto- ja aborttikantojen takia ei, vaikka Ahola toki eronneita "ymmärtääkin". Ei vain ilmeisesti pidä homoja ja abortintekijöitä yhtä tärkeinä kuin pappisvirkaa ja sukupuolta.

Kirkko kuulemma muuttuu, mutta verkkaisesti, ja muutos voidaan tehdä kirkon sisältäpäin. Samaan hengenvetoon Ahola kuitenkin puolustaa tapakristillisyyttä, sillä mitä pahaa siinä nyt olisi. Häh?

Tapakristillisethän eivät tunnetusti osallistu kirkon toimintaan mitenkään, joten hieman ihmettelen kuinka se muutos saadaan aikaan. Ahola onneksi kirkastaa kuinka tämä tapahtuu:

"Jatkan laulamista ja kuuntelemista ja toivon, että puheoikeus kirkossa laajenee entisestään."

Hienosti toivottu. Kyllä tuolla aatteenpalolla ja toiminnankiihkolla muutos kirkkoon pärähtää. Toivomalla ja laulamalla muutettu kirkko paranee kuin rukoilemalla hoidettu syöpä. Pirun vapaa-ajattelijat, kehtaavatkin kitistä ja pilata ihmisten hyvän fiiliksen, laulelisivat ja toivoisivat vain enemmän.

Jokainen kirkkoonkuuluva ateisti antaa jäsenyydellään yhden jäsenen verran kredibiliteettiä kirkon asemalle yhteiskunnassa, sen väistämättä vanhoillisille kannanotoille ja yleensäkin arvovallalle. 2% kirkon jäsenistä käy säännöllisesti kirkossa. Jos tämä tosiuskovaisten joukko edustaisi luterilaisuutta kaikkien tapa- ja ei-uskovaisten sijaan, ei kirkon homoliittokannoista sun muista taantuneista hapatuksista tarvitsisi välittää hölkäsen pöläystä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Kiitos Aholan ja muiden kaltaistensa siitä, että näin ei ole. Kiitos tapakristittyjen, tässä maassa on yhteiskunnallisesti merkittävä järjestö, jonka peruskirja väittää, että maaginen mies käveli vetten päällä, ihmisen pahuus on lähtöisin naisesta, homous on väärin, raiskaus vähemmän vakavaa kuin lepopäivän pyhittämättä jättäminen, pitkä tukka miehellä on kauhistus ja loppu tulee hetkellä millä hyvänsä. Meillä on verotusoikeuden omaava laitos, joka luulee, että kalaa ja leipää voi monistaa.

Onhan se ikävän kuuloista kun sen noin sanoo, mutta ehkä se on sen arvoista, että teillä on kiva klubi missä pääsette laulamaan.

PS: Kyllä. Bachin jouluoratoriota voi kuunnella ilman, että "aistii pyhyyteen pyrkivän inspiraation niiden taustalla". Hyvä musiikki on hyvää musiikkia. Ei siihen kirkkoa tarvita.

Tuntematon pilattiin

Meinasin vähän avautua tuosta Tuntemattoman Sotilaan ajankohtajutusta, koska ihan periaatteesta ärsytti tuollainen parin kukkahattunillittäjän palautteeseen nöyrtyminen, mutta Pertti Koskinen ehti Ilta-Sanomissa ensin.

Mutta hetkinen. "Itsenäisyyspäivän kohokohta Suomen kodeissa pilattiin"?

Ihan tosissaanko Pertti siellä itkee? Pilattiin? Se puhkikulutettu patrioottisankarifantasia siirrettiin kolme tuntia myöhemmäksi. Iltapäivään. Nyt on pilalla. On. Onhan tuollainen tyhmien sääntöjen nöyristely parin valittajan takia ärsyttävää ja siitä toki voisikin aiheellisesti YLEä syyttää,  mutta ei tätä nyt voi mitenkään järjellä käsitellä, pitää ottaa neljävuotiaan tasolle jälkeen jääneet tunteet mukaan. Pitää keksiä asialle uhri, Suomen kodit, joiden kohokohta pilattiin. Itkunpyrskäys sentään, miten on elämä hankalaa 2010-luvun Suomessa.

Ai niin, anteeksi, se menee nyt päällekäin kansallisen Valiumin eli Linnan Juhlien kanssa. Ja siten, kuten Pertti toteaa, aikuisilta "jää näkemättä joko Hietasen sankarillinen kohtalo tai Jenni Haukion puku". Aikuisille ihmisille on tunnetusti täysin mahdotonta käsitellä tilannetta, jossa ei saa sekä jäätelöä että karkkia. Pilalle meni kaikki. Yhyy.

Minulla on tähän järkyttävään itsenäisyyspäivän pilaavaan ongelmaan muutama ratkaisuehdotus:

1. Katso Tuntematon. Voit runkata Haukion puvulle seuraavana päivänä lehdestä. Tai sitten tuntemattoman loputtua voi kääntää kanavan takaisin loppumattomaan aivoja sulattavan tylsään lakerikenkä-designmekko-orgiaan ja edelleen nähdä sen rätin.

2. Katso Linnan Juhlat ja viidennen kättelyn paikkeilla nukahtaessasi näe unena samalla Tuntemattoman juoni*. Tällainen onnistunee, sillä eiköhän se nyt ole nähty jo tarpeeksi useasti. Ja kuultu. Ja luettu. Ja kännissä siteerattu.

3. Digiboksi.

4. DVD.

5. Pirate Bay.

(Näihin Pertti Koskinen kommentoi miten "kumpikaan ei tallenteena maistu tuoreelta". Voisin kertoa sellaisen järkyttävän faktavinkkelin, että 1955 tehdyt leffat ovat useimmiten tallenteita, ihan vain toisinaan suoria lähetyksiä.)

6. Laita telkkari kiinni ja ota vaikka kalja. Haluatko sinä nyt ihan jumalauta oikeasti tuijottaa televisiosta kun itseään paremmiksi luulevat ihmiset kättelevät toisiaan neljän tunnin mittaisessa muotinäytöksessä? Mene hoitoon. Spoiler-alert: Kättelemisen jälkeen tanssitaan. Huonosti. Ainoa syy katsoa Linnan Juhlia olisi uhka siitä, että jonkinlainen mellakoiva joukko syrjäytyneitä rynnii sisään hetkellä millä hyvänsä.

Ja jos se Tuntemattoman 37. katselukerran väliinjääminen ahdistaa niin hei, sota oli 70 vuotta sitten. Veteraaneille voi sanoa kiitos, mutta voisi olla aika löytää jokin muukin syy tuntea isänmaallista paatosta jos sellaista haluaa välttämättä tuntea. En tiedä mikä, kun ei niin nationalismi nappaa, mutta jos vaikka vaihteeksi jokin positiivinen juttu. Sellainen mihin ei liity tappamisen glorifiointi.

Tähän nyt tietysti joku sanoo, että mutta kun se on perinne, että katsotaan tuntematon sotilas ja heti perään Linnan Juhlat ja yritetään olla nukahtamatta. Niin. Jos samalla perinteisesti syötäisiin kourallinen paskaa hirttoköysi kaulassa huteralla jakkaralla, niin varmaan sekin pitäisi väen väkisellä tehdä ja olisi hirvittävän nostalginen ja isänmaallinen fiilis.

Käykää isänmaan toivot itsenäisyyspäivän kunniaksi kertomassa sille tutulle veteraanille, että miten meni itsenäisyyspäivä pilalle kun Tuntematonta siirrettiin kolmella tunnilla. Kysykää, että eikö olekin hankalaa tämmöinen elämä.

---
*Jos ei luonnistu, voin auttaa: Tapahtumien järjestyksellä ei niin ole väliä, mutta jotenkin näin:
-Kaarna ei mene suon yli niin, että heilahtaa.
-Rokka on kova jätkä.
-Hietanen tuhoaa tankin ja myöhemmin sokeutuu, se on kova jätkä. 
-Koskelakin tuhoaa tankin ja on myös kova jätkä, koska sillä on niin kova kakka tai jotain.
-Koulukiusaaja on niin kova jätkä, että ampuu itseään suuhun. Oikein sille, hahaa.
-Lammio ei ole kova jätkä.
-Kolme kovaa jätkää seisoo pommituksen alla, vaikka ei todellakaan tarvitsisi, mutta seisovat silti, koska ovat niin kovia jätkiä. Eivätkä ollenkaan tyhmiä tai mitään.
-Rokka tappaa helvetisti venäläisiä, sillä Rokka on, älkääkä nyt järkyttykö, niin kova jätkä.
-Kaikki juovat kännin, koska ovat niin kovia jätkiä.
-Yksi tyyppi rakentaa ikiliikkujaa ja ampuu jousella. Jää epäselväksi onko tyyppi kova jätkä.
-Joku aikoo lähteä naimaan susia, mutta seksuaalipuritaanikapiainen ampuu sen.
-Suomi kärsii verisen tappion, vaikka kaikki olivatkin kovia jätkiä eikä Mannerheimkaan ollut homo tai neekeri.
-Kansakunta kärsii vuosikymmeniä sankariutopiasta ja teeskentelee, ettei sotaa oikeasti hävitty. Sodan aiheuttamien PTSD:n, mielisairauksien ja huumeongelmien yleisyydestä ei puhuta, koska se voisi antaa sellaisen kuvan, ettei kaikki veteraanit olleetkaan viimeiseen asti kovia sankarijätkiä vaan tavallisia ihmisiä.
-Joku sälli itkee lehden palstalla kun joutuu katsomaan kymmeniä kertoja näkemäänsä sotaelokuvaa kolme tuntia myöhässä. Se on kova j... eiku.

Pääsyläisistä

Koska pikkujoulukausi on lähestymässä, on hyvä muistuttaa ihmisiä pääsyläisistä, joita alkaa taas liikkua ihmisten ilmoilla iltaisin.

Pääsyläinen on sellainen ihminen, joka ei astu anniskelupaikkaan säännöllisesti tavallisista* syistä kuten "haluaisinpa kaljan", "tännekös se kännykkä jäi?" tai "kas, siinähän on baari". Pääsyläinen alistaa itsensä anniskelupaikan katseille kerran, ehkä kaksi vuodessa, sillä perhe-elämä tai keski-ikä vie ihan syystä aikaa moiselta hapatukselta. Enemmän kuin perhe-elämä tai baarissa käymisen tahti, pääsyläisen kuitenkin määrittää ne syyt, joilla alkoholia lähdetään ihmisten keskuuteen nauttimaan. Pääsyläinen "lähtee bilettää" tai on havainnut kalenterista juhlapäivän jolloin voi sanoa "tänään ryypätään" ilman tuomitsevia katseita muilta. Ennen kaikkea pääsyläinen kuitenkin lähtee anniskeluravintoloihin "kun kerrankin pääsee". Tästä nimi.

Viimeksi pääsyläinen on kiivaasti "bilettänyt" opiskeluaikoina, mutta opiskelun päätyttyä tahti on luonnollisesti harventunut. Bilehuuruisten opiskeluvuosien suomalla itsevarmuudella hän säntää liikkeelle, havaitsematta lainkaan seesteisen elämän ja iän tuomaa vaikutusta juhlimiseen. Yleensä pääsyläisen jalkautuminen ihmisten keskuuteen tapahtuu pikkujoulujen, uuden vuoden tai vapun yhteydessä.

Pikkujouluissa pääsyläinen on päättänyt jo etukäteen ehdotella sopimattomia työtovereille ja haukkua pomot niiden selän takana tavallista kuuluvammalla äänellä. Rohkeutta kerätäkseen hän on nauttinut runsaasti glögiä ja muita tarjottuja juomia.

Uusi vuosi ja vappu on aloitettu ystävien luona "sivistyneesti". Kuitenkin jo toista viinilasia kaataessa on kaikkia alkanut kalvamaan ajatus siitä, ettei perunasalaatista ja fonduesta ehkä olekaan koko illan keskusteluaiheeksi. Siksi on otettu pari viinilasia lisää siihen asti, että naapurin Sirpa on alkanut puhua esteettömästi miehensä impotenssista. Aletaan paniikkireaktiona puhua, jokos sitä lähdettäisiin ulos viihtymään kun on kuitenkin juhlapäivä.

Kun virallinen pikkujoulutilaisuus alkaa hyytyä kasaan ja sopiva seurue on löytynyt ja kun Japi ja Sirpa on jo
pitänyt lähettää fonduepadan äärestä kotiin taksilla nukkumaan, ettei se loputon vittuilu ylly tappeluksi... silloin pääsyläiset lähtevät "radalle" sankoin joukoin terävässä nousuhumalassa.

Pikkujoulupaikan narikkajonossa seurueen pääsyläinen alfauros pistää tappeluksi, koska ei ole jokapäiväisessä iltaelämässään tottunut niin nöyryyttävään käytökseen kuin muiden ihmisten keskustelun ja mielipiteiden sietäminen. Taksimatkalla vaaditaan päästä pissalle juuri kun kuski kaahaa sataakahtakymppiä keskellä Länsiväylää.

Tavallisten ihmisten myöhäisillan baarivalintakeskustelu on flegmaattinen arvonta, jossa valikoima lähimpiä baareja rankataan kahteen melko huonoon, koska ne eivät ehkä ole "ihan ummessa". Kahden jäljelläolevan välillä arvotaan niin pitkään, että hätäisimmällä palaa hermot ja se ilmoittaa menevänsä toiseen, tulitte perässä tai ette. Pääsyläiset sen sijaan puskevat koko taksimatkan ilmoille täysin sijaintiin tai järkeen perustumattomia ehdotuksia ja irrationaalisia vaatimuksia illanviettopaikan suhteen kuten "mennään johonkin missä voi tanssia". Jos seurueessa on pääosin tunnekylmän avioliittonsa raastavasta otteesta paenneita, sisäisen äijänsä kolmannesta kaljasta löytäneitä ukkoja, vaativat ne yleensä päästä "johonkin mistä saa pillua". Vaatimuksen voima on hidas mutta pakottava ja näin päädytään ennen pitkää yökerhoon.

Normaali ihminenhän ymmärtää, että kahden yökerhon välillä ei ole juuri mitään muuta eroa kuin jonon pituus ja ettei niihin kumpaankaan kannata yleensä mennä kuitenkaan. Pääsyläinen ei ole tästä harhasta kokemattomuuttaan herännyt ja kuluttaa siksi sinnikkäästi puolikin tuntia jonossa päästäkseen paikkaan, jossa soi sama musiikki samoilla diskovaloilla valaistun tanssilattian päällä kuin naapuriyökerhossa, johon jonoa ei ole. Jonossa alfaurokset pistävät taas tappeluksi, esitelläkseen miehuuttaan 20 vuotta nuoremmille opiskelijatytöille, jotka eivät onnekseen ole vielä tarpeeksi sekaisin hairahtuakseen.

Yökerhoon päästyään pääsyläisnainen tilaa Sinisen Enkelin ja miehet valittavat oluen hinnasta. Jossain vaiheessa aktiivisin pääsyläinen kantaa koko seurueelle eteen shotteja, mutta ei jägermeisteria, salmiakkikossua tai jallua niin kuin normaali ihminen joskus lievässä mielenhäiriössä voi tehdä, vaan jonkinlaisen oudon seoksen jolla on hassu nimi ja se näyttää jännältä. Se myös aiheuttaa takuuvarmasti hirvittävän krapulan, mutta sitä pääsyläinen ei muista arvioida. Luultavasti paukussa on kerros Gallianoa ja toinen pehmistä.

Yökerhon uumenista valomerkin tultua ulos ajetut pääsyläiset vaeltavat valtavina laumoina taksi- ja grillijonoihin häiritsemään niitä tavallisia ihmispoloja, jotka ovat erehtyneet pääsyläisten vaelluskauden aikana samoille alueille. Pääsyläinen ei ymmärrä, että paha mieli ja vitutus kumpuaa laskuhumalasta ja hiljalleen mieleen palaavasta tietoisuudesta, joka alitajuisesti alkaa jo muistutella miten typerältä pääsyläinen näyttikään tanssiessaan ja miten kotona odottaa vaimo, joka ei ehkä arvostakaan kuinka näppärästi yökerhon vessakopissa sai hankittua nenätippurin nuorelta naiselta, jonka sukupuolesta ei ole täyttä varmuutta.

Laskuhumalan ja kalvavan häpeän ajamana pääsyläinen paukauttaa kilpailevaa makkaraperunoiden tilaajaa kuonoon, yrittää salakavalasti etuilla taksijonossa, räyhää toiselle etuilijalle, vittuilee poliisille ja tirauttaa itkun kyykkiessään torin laidalla pissillä. Kotiin päästyään hän rikkoo parisuhteensa ja nukkuu levollisesti pitkälle aamuun. Eteisen lattialla. Naama lihapiirakan välissä.

Koko illan pääsyläisten seurassa on sosiaalisten paineiden pakottamana ollut tavallisia ihmisiä ja raittiita. Tavalliset ihmiset vaeltavat kohti kotia miettien miksi tähän hulluuteen tuli taas sekaannuttua ja miten on mahdollista, että on ollut monet kerrat paljon pääsyläistä humalammassa, muttei koskaan niin vitun sekaisin.

Raittiit. Ne menevät kotiin ja kirjoittavat kirkkaat muistikuvat tuoreina mielipideosastolle, nettipalstalle, uutiskommenteihin tai aivoihinsa miten "Suomalaiset eivät osaa juoda viinaa".


*Sanat "tavallinen", "normaali", jne. eivät tässä, kuten missään muuallakaan, viittaa tutkittuun faktaan vaan lähinnä kirjoittajaan itseensä.