Lyhyt mielipide eutanasiasta

Kansan ylimmät konservatiivit Räsänen ja Soini ovat paheksuneet vihreiden tekemää kannanottoa eutanasian puolesta. Koska elämä on aina pyhä tai jotain sinnepäin. Kumpikaan ei tuntunut varsinaisesti perustelevan kantaansa mitenkään kunnolla, kunhan vastustivat koska vanhasta kirjasta ulkoa opeteltu "moraali" ei taivu tilanteen mukaan.

Kuvitellaanpa sellainen kohtalo, että ihminen kituu fyysisesti ja henkisesti, on tuomittu loppuiäkseen olemaan lääketokkurassa liikuntakyvyttömänä ja ennen kaikkea kokee elämänsä tuskalliseksi henkiseksi kidutukseksi ja haluaa kuolla, koska sellainen elämä ei ole elämisen arvoista.

Jos sinä et anna sellaisen ihmisen omasta halustaan kuolla, sinä olet säälimätön, sympatiakyvytön, moraaliton ja julma paskiainen.

Elämä ei ole pyhä. Elämä ei ole hyvä, eikä se ole paha. Elämä voi olla hirveän kivaa, mutta elämä voi olla myös aivan saatanan paskamainen kokemus. Ne, jotka eivät anna ihmisen toteuttaa omaa tahtoaan omasta elämästään, leikkivät paljon enemmän jumalaa kuin ne, joita siitä syytetään.

Enkä ole tässä ihan ilman kokemuspohjaa pilkkaamassa. Olen joutunut harkitsemaan eutanasian kaltaista ratkaisua. Äitini sanoi minulle "jos ikinä tarvitsee miettiä, minä en halua elää letkujen varassa" ja sattuipa niin, että n. vuotta myöhemmin eräänä perjantaina lääkäri kertoi, että maanantaina pitäisi päättää jatketaanko letkuruokintaa. Sitä päätöstä ei tarvinnut koskaan tehdä, mutta ehdin pohtia asiaa reilun vuorokauden. Siinä tilanteessa olivat vastakkain kuolevan ihmisen tahto ja minun henkilökohtainen mihinkään perustumaton toivonkipinäni. Ei se mikään helppo päätös olisi ollut, mutta rakkaan ihmisen tahtoa vastaan käyminen tuntui aika paljon mulkummalta vaihtoehdolta kuin se toinen, joka olisi lähinnä tarkoittanut, ettei minusta itsestäni tunnu ihan niin pahalta ihan niin nopeasti. Ne arvot, jotka siinä taistelivat, eivät olleet elämälle myönteisyys ja elämälle kielteisyys. Ne olivat ihmisrakkaus vs. itsekkyys.

Timo Soini, Päivi Räsänen ja muut vastaavat muka-hyvää tarkoittavat kusiaivot: Haistakaa paska. Te olette yhtä moraalisia ihmisiä kuin vankileirien kiduttajat.

---

Esko Seppänen olikin kirjoittanut melkein saman jutun. Paremmin.

Ei saatana.

Ei pitänyt tästä blogata, kun asia on ihan hyvin käsitelty kaikkialla, mutta näin lööpit kotimatkalla ja vitutti.

Anneli Auer on nimittäin saatananpalvoja. Voi kuulostaa kummalliselta, kunnes tajuaa, että poliisi on käyttänyt Keijo Ahorintaa asiantuntijana saatananpalvonnasta. Mitä helvettiä?

Vaikka Ahorinta sanoo, ettei asian yhteydessä mainittu Ulvilan surmaa, niin siihenhän se vähän viittaisi. Oli kyseessä Ulvilan surma tai ei, niin Keijo Ahorinta ei ole asiantuntija. Keijo Ahorinta on vittu sekaisin. Tai anteeksi, piti sanoa, että herännäiskristitty, mutta ei nyt tartuta sävyeroihin.

Lukiossani oli kerran sellainen saakelinpalvoja, joka meni ja otti itseltään hengen veks. Asioita yli kolme sekuntia pohtiva voisi ehkä tästä päätellä, että taustalla lie muitakin ongelmia kuin saatananpalvonta, mutta, koska pentagrammi ja black metal, Keijo Ahorinta kutsuttiin kertomaan meille muille totuuksia ja kotona kehotettiin asioista puhumaan*. (muistaakseni kyseessä oli sama sälli, voi olla jokin muukin hörhö, mutta sisältö oli joka tapauksessa samaa kuin Ahorinnan jorinat) Tiedä näet vaikka koko sukupolveen olisi ajettu saatana sisään, eikä esim. masennusta ja ahdistusta. Minulta meni luennosta mielenkiinto siinä vaiheessa, kun kävi selväksi, ettei häiskä erota goottia saatananpalvojasta saati saatananpalvojaa satanistista ja sitä paitsi jeesus ja tiesittekö muuten että kristus ja ai niin pyhä henki.

Keijo katsokaas uskoo fyysiseen, lihaksi tulleeseen pahuuteen. Siis, että täällä jossain käyskentelee möykky pahuutta, joka ruiskii syntiä tai jonkun näköistä fiilunkia ympäriinsä. En edes jaksa käsitellä tuota ajatusta sen pidemmälle, koska muuten aivoni pakenevat hakemaan turvapaikkaa Ruotsista.

Tätä neljävuotiaan mielikuvitusta asiantuntijuudeksi väittävää Keke I Leijonamieltä sitten kuunnellaan poliisin toimesta ilmeisesti ihan oikeasti alan asiantuntijana. Ei ole kovin kumma jos syyttäjiltä sen jälkeen löytyy semmoisia tulkintoja, että mahdollisimman geneerisen näköinen white trash tramp stamp - tribaalitatska on "vuohenpää". Itse näen siinä siivekkään sydämen (luultavasti koska Saatana sanoo niin ja sieluni on jo puoliksi ikuisessa pätsissä palanut). Abstraktien kuvien, pilvien, oksanreikien ja mustetahrojen töllöttäminen kun nyt tuppaa olemaan vähän semmoista, että tulkinta on katsojan silmässä. Niissä näkee mitä haluaa nähdä. Mutta onhan siellä kirjeessä lisäksi jotain joka muistuttaa piikkilankaa ja "goottilaisuutta". Huhuh. Kyllä Saatana asuu siellä goottipiikkilankojen keskellä. Minä tykkään tuherrella palavereissa muistiinpanojen sekaan vuoria ja juuria. Vuoret -> Vuohet -> Azazel -> Saatana! Juuret -> Maan alla -> Alamaailma -> Helvetti -> Lucifer! Nyt äkkiä ristuksen miehet minut viekää pirskoteltavaksi pyhällä vedellä.

Mutta eihän se Keijon vika ole, että Keijolla on vahvoja harhoja, jotka Keijo ja Keijon klubikaverit ottavat tosissaan. Sen sijaan on melko huolestuttavaa, että poliisi ja syyttäjät voivat pitää tyyppiä edes kuulemisen arvoisena tässä asiassa. Kun pyytää Ahorinnan kuultavaksi saatananpalvonta-asioista on vähän niin kuin pyytäisi lausunnon mustista miehistä Ku Klux Klanilta tai mielipiteen hedelmistä minulta.

Ei näin.

En sano, etteikö Auer voisi olla murhaaja, tai etteikö muu todistusaineisto olisi pitävää, mutta  saatananpalvontaa? Melko heikko suoritus hei. Kannattaa samalla tsekata, ettei kyseessä ole noita.

Myönnän, että on hyvin hyvin hyvin marginaalinen mahdollisuus, että Auer kuuluisi johonkin pimeään okkulttiseen piiriin, joka uhraa eläimiä ja käyttää verta ja tuhkaa riiteissään. Onhan niitä, kaikenlaisia mustan magian ja vasemman käden polun harrastajia. Koska sellaiset aidot okkulttiset piirit eivät kuitenkaan ikinä kutsuisi itseään "saatananpalvonnaksi", eikä oikea asiantuntijakaan niitä sellaiseksi mieltäisi, niin kyllä tämä aika vahvasti viittaa siihen, että syyttäjällä on lähtenyt mielikuvitus Ahorinnan juttujen mukaan. Puhumattakaan siitä miten kaukaa haettu ajatus on, että kotiäiti Ulvilasta olisi jotenkin sellaisiin piireihin päätynyt.

"Saatananpalvonta" kun on lähinnä angstisten hautakivenkaatajateinien vastareaktio kristinuskoon. Luetaan vähän netistä ladattua mustaa raamattua ja ollaan olevinaan ihan vitun evil. Se mitä kristityt kilarit saatananpalvonnaksi kutsuvat ja kuvittelevat oikeaksi asiaksi, on ehkä yhtä vakavasti otettavaa kuin Rytmihäiriön sanoitukset.

*Kaikki kunnia vain äitivainaalle siitä, että meidän kotona asiasta käytiin juuri sen mittainen ja syvyinen keskustelu, kuin aihe ansaitsi: "Ootkos sinä semmonen saatananpalvoja?", "No en.", "Selevä." 

Totuus tasa-arvosta

Sellainen juttu tässä ihan nopeasti. Kun tuon edellisen postauksen johdosta oli vielä tasa-arvoasiat mielen päällä keskivertoa tuoreempana ja sitten on tullut tässä viime päivinä seurattua urheilulajeista ainoata seuraamisen arvoista, eli snookeria...

Niin semmoinen asia rupesi junamatkalla kotiin vaivaamaan, ettäjotta minkäköhän takia ei koskaan näy naispelaajia snookerissa? Äkkinäinenhän voisi luulla, että sille on jokin sosiopsykofysiologinen viisas selitys tyyliin "kulttuurillishistoriallisesti miesvoittoinen laji, jossa pärjäämiseen auttaa fyysiset ja henkiset ominaisuudet, jotka ovat miehillä korostuneempia".

Mutta ei.

Näet junamatkalla meinasi tätä asiaa pohtiessa tulla uni silmään kun väsytti niin kovin. Siinä vanhana shamaanina kaivoin samalla totuuden tästäkin asiasta kaiken totuuden lähteeltä eli valvetilan rajamailta.

Se on nimittäin niin, että ette te naiset sitä snookeria voi pelata kun te aina syötte sen valkoisen pallon ja lääkärin pitää tulla kaivamaan se teidän mahasta suun kautta ulos. Se on pahemman luokan foul & miss semmoinen.

Ajattelin vain kertoa.

Ei mulla muuta.

Nyt onko määränpäänä Pörssiklubi...

Rakel Liekin kolumni Länsi-Savossa herätti minun pienessä mielessäni hieman ihmetystä. Liekki mainitsee siinä, että yllättäen Pörssiklubin "vain herrasmiehiä" käytäntö vaikuttaa olevan nuorten miesten mielestä ihan okei. Koska kyllähän naisetkin voivat perustaa omia exclusive-kerhojaan jos niinku haluavat. Tai jotain sellaista. Ei näin...

Se on pojat hei ihan hienoa, että me voidaan perustaa ihan oma Häipykää Inhottavat Tytöt - kerho haluamaamme oksanhaaraan parhaan mielikuvitustiikerimme kanssa ja että ne inhottavat tytöt voivat tehdä halutessaan vastaavaa. Se on ihan jees, kunhan se pysyy sellaisena kaveriporukan kokoisena toimintana. Joskus on kiva käydä porukalla viihtymässä samankaltaisessa seurassa ja sukupuoli on yksi yhdentävä tekijä muiden joukossa. Se on vähän sama asia kuin käydään vaikka työporukan seurassa viettämässä vapaa-aikaa, siihen kuuluu semmoiset omanlaisensa sisäpiirijutut.

Haluaisin uskoa, että nämä nuoret miehet ovat ymmärtäneet asiaan piiloutuvan kysymyksen väärin. Kysymys ei tässä tapauksessa nimittäin ole siitä onko yksityisellä klubilla oikeus valita jäsenensä. Tottakai on, niin minullakin on oikeus esim. paskoa asuntoni lattialle, mutta jostain syystä valitsen lähes aina pöntön. Kysymys on siitä onko diskriminointi Pörssiklubin tapauksessa *oikein*. Siinä on pieni, mutta vissi ero.

Pörssiklubi kun ei ole mikä tahansa puunlatvamaja tai Suomussalmen makkarakerho vaan 1500 talous- ja yhteiskuntavaikuttajan keskustelukerho. Keskustellessa tehdään jännästi usein päätöksiä ja suunnitelmia. Sellainen saatanan iso vaikutusvaltaisten ihmisten täyttämä hyväveli-kerho siis. Tiedättehän, sellainen pulju missä lounaan ääressä tuumitaan mitä lakeja ja poliitikkoja ensi vuonna ostetaan.

Se, että Helsingin Pörssiklubiin ei hyväksytä naisjäseniä, viestii, että naiset eivät oikeastaan ole Helsingin Pörssin miesten silmissä juuri mitään. Tai ainakaan naiset eivät mitään vaikuttajia tai oikeita ihmisiä ole, lähinnä "silmäniloa" niin kuin klubin johtaja Michael Nyman toteaa. Nyman mainitsee myös, että nimenomaan nuoremmat jäsenet haluavat pitää herrainklubi-hengen. Siis häh? Että vanhemmat jäsenet, ne joiden luulisi elävän tuollaisten 50-luvun arvojen mukaan, eivät niinkään panisi pahakseen, vaan nuoret miehet? Mikä niitä nyt pelottaa?

Pelottaako se, ettei kovat liikenaiset niin hyvin lämpene sille, että tilataan pilluvitsien seassa sovittujen bisnesten päälle huoria ja kokkelia vai keksinkö vielä jonkun vammaisemman stereotypian nuoresta menestyksen nälkäisestä liikemiehestä?

Eipä vajota mauttomuuksiin. Sen verran kuitenkin spekuloin, että seksi tähänkin voi liittyä. Nimittäin joudun häpeällisesti myöntämään olleeni sattumalta täysin oman tahtoni vastaisesti kerran teini-ikäinen poika ja myöhemmin myös munasvärkkieni takia olen ollut läsnä erinäisissä tilanteissa kuulemassa mitä sanotaan kun naiset eivät ole paikalla. Näinpä olen näppärästi voinut tunnistaa sellaisen tietyn ryhmän miehiä, jotka eivät koskaan kasva hirveän kauas joistakin teinipojan piirteistä. Sellaiset miehet, joille tuntuu olevan täysin mahdotonta keskustella naisille/naisista ilman, että asiaan liittyy jotenkin seksi. Mitä nuorempi mies, sitä todennäköisemmin tällainen piirre esiintyy, mutta helposti niitä näkee viisikymppisiäkin.  Jos olisin sellainen ja liikemies, en varmasti haluaisi pörssiklubilleni naisia. Siinä kun olisi heti alakynnessä kun toinen puhuu bisnestä ja itsellä on vain pillu mielessä. Vähän jöpöttäisikin nolosti. Pelottaisihan se.

Tai sitten on toki niitä joiden takaraivossa kytee ajatus siitä kuinka pörssihommat on miesten hommia vähän niin kuin rakentaminen, nyrkkeily ja runkkaaminen. Ajatus, jota ei mitenkään uskalla altistaa jollekin joka voisi johtaa sen kyseenalaistamiseen, sillä muuten pitäisi miettiä kaikki muutkin valmiit vastaukset uusiksi. Kuten jokainen arvokonservatiivi hyvin tietää, kyseenalaistaminen on väärin ja ennen oli aina paremmin.

Joten ei naisille, kyllä herrasmiesklubiudesta täytyy pitää kiinni, etteivät tule ämmät pilaamaan hyvää henkistä runkkurinkiä. Anna hyväveli-kerho ja kohta ne vie viinan, grillauksen ja Juha Miedonkin.

Hävettäisi vähän miesten puolesta, mutta en oikeastaan katso kuuluvani samaan ryhmään kuin Pörssiklubin nuoret miehet. Kokeilin nimittäin justiinsa ihan käsikopelolla ja en ollut aivan noin munaton.

Testiposti

Testailen. Älkää välittäkö.

You ain't seen me, right?

Horinaa alkoholin mielikuvamainonnasta

Olen yleensä ylenmääräistä ja harhaanjohtavaa markkinointia vastaan. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että yksilö vastaa valinnoistaan. Se luo hankalan dilemman ihmisen mieleen kun alkaa miettiä nyt vaikka alkoholin mielikuvamainontaa.

Huomautettakoon tässä välissä, että kirjoitin tämän tekstin lähinnä selvittääkseni omia mietteitäni asiasta ja se on lopulta pitkä räpellys aika päämäärätöntä horinaa. Teitä on varoitettu. Tämä kumpusi kun luin Olli Herralan blogauksen aiheesta. Tämä ei ole varsinaisesti mikään vastaisku (vaan päämäärätöntä horinaa, niin kuin sanoin), Herrala puhuu paljon asiaakin, mutta toisaalta antaa ymmärtää, ettei alkoholin mielikuvamainonnassa ole mitään vikaa sillä ihmisten pitäisi oppia kantamaan vastuu päätöksistään. Ikään kuin joku olisi väittänyt ettei täydy.

Jos kaljamainoksessa annetaan ymmärtää vaikkapa "Poika, kun juot Lapparia, saat pesää" tai todenmukaisemmin vaikka, että lonkeron juominen on todella "kurkoa", niin onhan se täyttä paskaa. Toisaalta jos Teppo 14v. sen takia päätyy maistamaan pullollisen olutta, niin ei se varsinaisesti ole itsessään paha asia, se kun ei ole sama asia kuin räkäkännin vetäminen tai alkoholisoituminen. Syy-seuraus mainoksesta siihen, että Teppo päätyy juomaan humalahakuisesti jo teininä ja alkoholisoituu, ei ole missään nimessä suora, tai vahva. Ongelma on pääosin alkoholikulttuurissa, jossa "juodaan kaljaa ja pidetään hauskaa" tarkoittaa samaa kuin "vedetään perseet". Nimenomaan se huono juomakulttuuri tekee mainostamisestakin ongelmallista.

Humalahakuinen juomakulttuuri on suurin syy alkoholin aiheuttamiin terveysongelmiin tässä maassa, siitä tuskin on kenelläkään poikkeavaa mielipidettä. Kulttuurissa on minusta nähtävissä paranemista, joskin hyvin hidasta, mutta sellaista kulttuurin muutos on. Tällä hetkellä juomakulttuuri on mitä on, se kun ei kertalaakista oikaistu. Siksi minusta on vähän liian helppoa yksioikoisesti todeta, että mainostajassa ei ole vikaa, vaikka kuinka olisi Tepon oma valinta kun juo olutta. Jos mainos ei varsinaisesti suoraan kannusta kunnon sivuluisukumaran repimiseen, niin voiko siitä mainosta syyttää, jos joku päättää mainoksen tuotteella kuitenkin tehdä niin? Voiko asemainosta syyttää jos aseella tapetaan? Voi, jos asemainos antaa ymmärtää, että ampuminen on siistiä ja se näytetään kulttuurissa, jossa ampumisella tarkoitetaan tappamista.

Onko tappo asemainoksen vika? Ei.
Onko asemainoksessa vikaa? On.

Kuvitellaanpa, että sama mielikuvamainos näytetään USA:ssa ja Suomessa. Mielikuva jonka se välittää on "kun juot vodka mixeriä x, olet tosi cool". Se ei päällisin puolin kannusta yltiöjuomiseen. Juomakulttuuri kuitenkin muovaa sen mainoksen tulkitsemista. Jenkit juovat muutaman ja ovat olevinaan tosi cool mainoksen pullo
kädessään, raukkaparat. Suomalainen sen sijaan kuulee mainoksen sanoman muodossa "Kun otat kännin vodka mixerillä x, olet tosi cool" ja on sitten kahdessa ja puolessa promillessa olevinaan tosi cool.

Kun Pikku-Liisa 15v. vatsahuuhtelusta toipuessaan tuumii kenenköhän vika se on, että tuli oltua niin järkyttävässä valtamerituubassa, ettei tiedä tuliko käyttäneeksi kumia Tepon kanssa* tai missä vaiheessa oikein tulikaan sammuttua pää edellä pyykkilinkoon? Ensi sijassa se on Pikku-Liisan vika. Toisekseen se on Pikku-Liisan vanhempien ja vähän ystävienkin vika. Tietenkin. Eikä tilanteessa hyvin todennäköisesti kukaan ole mainostajaa syyttämässäkään. Mutta tarkoittaako se sitä, että mainostaja olisi täysin viaton tässä asiassa? Ei minusta.

Mainostajat ovat hyvin tietoisia kulttuurillisista eroista. Kulttuurinen faux-pas on omiaan pilaamaan brändin maineen, joten niistä on vähän pakko olla tietoinen. Mainostajan voisi olettaa olevan myös silloin tietoinen siitä, että suomessa "nauti" tai "juo" tarkoittaa alkoholin yhteydessä hyvin usein "ota känni". Kulttuuri voi olla perseestä, mutta mainostaja joutuu toimimaan kulttuurissa ja sen ehdoilla. On aika turha väittää etteikö mainostaja tätä muka ymmärtäisi tai käyttäisi hyväkseen. Humalahakuisen juomakulttuurin kannustaminen on kuitenkin (etenkin halvan) alkoholin valmistajille erittäin tuottavaa.

Mielikuvamainonta kun ei toimi mitenkään suoraviivaisesti niin, että kansa tuumii viinihyllyn äärellä "mainoksesta opin, jotta tuo valkkari se takaa seksikkään ja eroottisen päivällisen, sitäpä otan, niin jopa on taas meilläkin makuuhuoneessa vipinää" tai "hahaa, mainostaja sanoi tuota hyväksi, enpäs uskokaan mainostajaa vaan jätän viinin ostamatta, sillä se on Oikea Päätös". Ennemminkin kuluttajan mieleen jää positiivisia mielikuvia seksikkyydestä, jotka enemmän alitajuisesti kuin tietoisesti saavat valitsemaan mainostetun viinin juomaksi. Kuluttaja ei välttämättä ostotilanteessa ole tietoinen mainoksen vaikutuksesta. Ja jos ihminen ei ole vaikutuksesta tietoinen, on vähän kyseenalaista syyttää ihmistä siitä, ettei osaa olla manipuloitumatta mainoksista ja tehdä oikeita päätöksiä. Vaikka kuinka paljon ihmisellä on vapaa tahto ja oma mieli, mainoksilla silti hyvinkin tehokkaasti osataan ohjata ihmisten kulutuskäyttäytymistä ja mielikuvamainoksilla suhtautumista tuotteisiin. Vaikka päätös on lopulta ihmisen oma, on se manipuloitu päätös ja manipuloijan tulisi ottaa osuudestaan myös vastuu.

Onko mielikuvamainoksen syy, että Pikku-Liisalla on Teppo Teinijuopon alkoholivaurioitunut vesipääpulla uunissa? Tai että Juicea nimitettiin hulttioks ja sen maksa sanoi poks? Ei tietenkään. Väärä kysymys. Oikea kysymys on: Tekeekö mielikuvamainonta todennäköisemmäksi, että Pikku-Liisa tekee elämässään huonoja valintoja alkoholin suhteen? Kyllä se oikeastaan tekee. Siksi voidaan ihan loogisesti vetää johtopäätös, että mielikuvamainonnalla on kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Panimoliitto ja joku muukin on twitterissä argumentoinut, ettei alkoholin mielikuva- tai muu mainonta lisää kulutusta vaan kyse on enemmänkin siitä, että saadaan ihminen vaihtamaan Olvi Lappariin jne. Kulutus pysyy samana, tuote vain vaihtuu. Voihan se olla niinkin. Tosin olisi hyvä kysyä laskisiko kulutus sitten jos mainontaa ei olisi. Ei mainonta silti myöskään vähennä kulutusta ja etenkin oluiden osalta mainostetaan eritoten sitä tavaraa mitä ostetaan valtavissa bulkkilaatikoissa nimenomaan humalahakuiseen juomiseen. Jokainen uusi alkoholin kuluttaja nappaa asenteensa alkoholiin ympäröivästä maailmasta, totta. Se vaan tarkoittaa myös niitä mainoksia, ne kun jännästi ovat osa sitä.

Ihminen, esim. se alkoholin ihmeellisyyden juuri löytänyt kuluttaja, tekee itse elämänsä päätökset ja valinnat, mutta mainokset vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja valintoihin muullakin kuin pinta-ajattelun tasolla. Kyse ei ole niinkään kännäämisen hehkuttamisesta mainoksessa vaan mainostajan mielellään luomasta mielikuvasta, että tuote on vaaraton, harmiton ja ystävä. Se, että sillä myydään Suomessa 24 oluen lava sixpäkin sijaan on mainostajalle mieleen.

Jos mainostetaan vaikka mielikuvalla, että koffin juonti on harmitonta hauskaa ja se vaikuttaa kannustavasti siihen, että Sepi ostaa keissin kaljaa ja vetää koko keissin juomalla säädyttömän turmiohumalan, niin ei siinä mielikuvamainostaja täysin syytön ole. Olut ostetaan koska noh, kaljan juonti tuntuu jotenkin kummasti hauskalta idealta illan vietteeksi. Olutta ostetaan lava koska noh, se on halvin ja ainoa tarjottu muoto. Ja koko lava juodaan koska noh, kännihän pitää vetää ja toisaalta se jotenkin tuntuu kummasti aika harmittomalta idealta. Sepi on ehkä helvetinmoinen idiootti, mutta niinhän meistä suurin osa on. Se, että apinaa on helppo koijata, ei tee koijauksesta yhtään sen moraalisempaa.

Mitä sille mielikuvamainonnalle sitten pitäisi tehdä? Hankala tietää. Siksi minä tämän kirjoitin, että selkeyttäisin omat ajatukseni asiasta. Toivoin kovasti löytäväni asiaan jonkun hienon ratkaisun. En minä oikein löytänyt.

En nimittäin ole mielikuvamainonnan kieltämisenkään kannalla. Kieltäminen kun on aika harvoin ratkaisu yhtään mihinkään. Ratkaisun pitäisi olla se hidas alkoholikulttuurin muutos ja sen lisäksi medialukutaidon lisääminen mainosten suhteen. Jossain on myös vähän vikaa jos paras viime aikojen humalahakuisen juomakulttuurin vastainen kampanja ei tullut miltään terveyssäätiöltä vaan Panimoliitolta. Ehkä THL tai ministeriöt voisivat yrittää välillä jotain tuollaista proaktiivista reaktiivisen kieltämisen sijaan. Ja laittaa sen helvetin Puskan jo eläkkeelle, se mies on kävelevä PR-moka.

Mutta joku rotihan mainonnassa pitäisi kuitenkin olla, kun se kulttuurimuutos on niin pirun hidasta ja vaikka Panimoliitto onkin kampanjallaan ihan positiivinen poikkeus, niin vaikkapa Diageon kokoiset jättifirmat ovat käytökseltään täysin amoraalisia ja sosiopaattisia, jos se vaikuttaa rahan hankintaan, niin mitään vastaantulemista tuskin on luvassa sieltä päin ilman pakottamista lainsäädännöllä. Voisiko sen anti-kännikampanjoimisen pakottaa lakisääteiseksi alkoholiteollisuudelle? Liekö siitäkään mitään tulisi... äh.

Ehkä voisi tehdä sellaisia mielikuvamainoksia, jotka sekä mainostavat tuotetta positiivisesti, mutta myös maalaavat humalahakuisen juomisen huonoon valoon? Vaikka semmoinen, jossa mainostetun tuotteen nauttija on sivistyneesti pitämässä hauskaa, siinä missä kilpailijoiden tuotteiden nauttijat ovat ääliökännissä?

Tai olutfriikkinä tietysti tuumin sellaista radikaalia ratkaisua, että jos kuvitellaan kuluttajalla olevan käytettävissään vaikka 20 euroa olueen, niin mitä jos ajettaisiin se ostamaan viisi laadukasta huippuolutta sen 24-packin mauttoman veden sijaan, jonka ensisijainen funktio on saada juomari humalaan? On nimittäin vähän kaksinaamaista itkeä panimoliiton kautta juomakulttuurin huonoutta kun samalla ruokkii sitä myymällä ensi sijassa mahdollisimman halpaa ja humalluttavaa kusta valtavissa pakkauksissa. Mutta eihän se nyt käy.

En tiiä. Annan periksi. Kuten sanottua, päämäärätöntä horinaahan tämä oli.

Vaikka ihminen on vastuussa omista tekemisistään, vaikka vika on ensisijaisesti kulttuurissa ja vaikka kännissä on oikeastaan aika kiva olla... Niin mainostaja, joka markkinoi addiktoivaa päihdettä mielikuvamainonnalla alueella, jossa on vahvasti humalahakuinen päihdekulttuuri ei voi ohittaa osuuttaan asiasta vain parkumalla, että oma vika juopot, mitäs läksitte.

*Kannattaa huomata tämä pieni onnellinen tarina siitä miten Teppo Lapparia juomalla lopulta sai kuin saikin pesää.

Täsmennys eiliseen

Huumori on vaikea laji ja vitsejään ei pitäisi selittää, mutta katseltuani sosiaalimediassa reaktioita tuohon Turun Sanomien juttuun Helena Erosesta, haluaisin ihan varmuuden varalta nyt täsmentää, että eilinen nopea blogaukseni oli kommentti sitä kohtaan, missä tilanteessa ja asemassa huonoa natsisävytteistä huumoria kannattaa heittää jos on niihin jo muutenkin helposti rinnastattu ollessaan esim. perussuomalainen. Ettei nyt käy niin ironisesti, että vitsini väärinkäsitetystä vitsistä käsitetään väärin. Ei, en luule, että Eronen haluaa oikeasti hihamerkit käyttöön tai että Helena Eronen on natsisika.

Maahanmuuttokriittisenä esiintyessään vitsailu hihamerkeistä on nykyisessä ilmapiirissä yhtä hyvä veto kuin vitsailu keskitysleireistä. Se voi toimia, mutta jos meinaa sen tehdä, niin kannattaa hioa vitsi loppuun asti. Jos tajuaa jo tekstin sisällä, että tämä ehkä näyttää huonolta, niin kannattaisi miettiä olisiko joku toinen tulokulma aiheeseen parempi tai lyödä satiiri paljon selkeämmin yli.

Omakin ensireaktioni TS:n juttuun oli "mitä vittua, helevetin apinat". Luettuani Erosen alkuperäisen blogauksen vähän lievenin. Vitsiksihän se oli ilmeisesti tarkoitettu. Melko huonosti, mutta vitsiksi kuitenkin. Silti siitä jäi huono fiilis vaikka tajusinkin sen olevan vitsi. Se piti lukea pari kertaa uudestaan, joka vähensi fiilistä entisestään, joskaan ei täysin poistanut. Ikävä kyllä eritoten muutamasta viimeisestä kappaleesta jäi aluksi sen verran sekava käsitys, että juttu piti lukea kokonaisuudessaan kolme kertaa, ennen kuin olin ihan täysin varma, mikä Erosen pointti vitsin alla on ja että kyseessä on ihan varmasti *vain* vitsi.

Erosen juttussa on tyylilliset ongelmansa ja vitsi jää vähän sudeksi. Ennen kaikkea sen julkaiseminen osoittaa lähinnä helvetin huonoa tilannetajua. Jos kirjoittaja on maahanmuuttokriittinen ja avustajana selkeästi liitoksissa eduskunnan ehkä epämiellyttävimpään rasistiseen ja homovastaiseen perussuomalaiseen, niin kirjoitus luetaan siinä kontekstissa, eikä noin ohut satiiri välttämättä silloin riitä. Puhumattakaan siitä, kuinka monta kertaa viimeisen vuoden aikana persujen "vitsailu" on ns. räjähtänyt käsiin.

Konteksti määrää siis tulkintaa aika paljon. Jos jutun olisi kirjoittanut vaikka joku arvoliberaali vihreä, homma olisi ollut paljon selkeämmin satiiria. Yksi perussuomalainen ilmoitti vastikään, ihan tosissaan, että "sota" on käynnissä ja ulkomaalaisten tappaminen ihan jees, niin ei ole kovin vaikea uskoa, että samoissa piireissä olisi joku toinen, joka ihan oikeasti haluaa hihamerkit ulkomaalaisille. Siksi silloin kun vitsailee asiasta politiikan siltä laidalta, pitää tulla harvinaisen selväksi, että kyseessä on vitsi. Muuten sen joku ottaa tosissaan. Selväksi sen voi tehdä esim. lyömällä jutun kunnolla absurdiksi. Maamiina- ja hampurilaismerkit olivat vähän siihen suuntaan, mutta lisää olisi kaivattu.

Se, että vitsi on huono, ei silti oikeuta Turun Sanomien ja muiden perässä seuranneiden toimintaa, joka minua on ruvennut vituttamaan sitä enemmän mitä enemmän asiaa mietin. Huonolla sisälukutaidolla ja valmiiksi vastaisella asenteella Erosen jutun voi joku ottaa tosissaan. Muuten sen luulisi tajuavan edes huonoksi vitsiksi. Turun Sanomien jutun sen sijaan voi ottaa tosissaan kuka tahansa alkuperäistekstiä lukematon, jolla ei ole syytä epäillä, että Turun Sanomat puhuu paskaa. Jos toimittajalla on huono sisälukutaito ja antaa negatiivisen asenteensa vaikuttaa uutisointiin, kyseessä on vähän helvetin huono toimittaja. Turun Sanomat repi asiasta jutun joka oli tahallaan täysin ymmärtämättä huumoriaspektia ja antoi ymmärtää, että ikään kuin ihan tosissaan Eronen tämmöistä haasteli. Sillä siitä tulee polemiikkia ja klikkejä, vitut Erosesta. Ainakin Iltalehti seurasi perässä. Jos Erosen olisi pitänyt miettiä ennen postaustaan, lehdistön olisi kannattanut ehkä myös vähän istua ja tuumia, kannattaako tähän kelkkaan lähteä.

Koska harva jaksaa lukea alkuperäisen artikkelin, Facebook ja Twitter ovat nyt täynnä raivoa siitä, että tällainen natsi on olemassa. Voin vain kuvitella mitä Eronen saa kuulla.

Aikasempien persujen "se oli vain huumoria"-juttujen osalta alkuperäisen jutun lukemalla on yleensä voinut todeta, että lehti oli oikeassa ja persut selittelee.

Nyt se kuitenkin oli ihan oikeasti vitsi. Se oli huono, sosiaalista kontekstia ymmärtämätön, tilannetajuton ja hieman rasistista asennetta hehkui vitsin läpi satiirista huolimatta. Sen julkaiseminen oli vitun tyhmä veto. Mutta silti se oli sen verran selkeästi vitsi, että toimittajalla luulisi olevan tarpeeksi sisälukutaitoa sen nähdäkseen. Luultavasti olikin, mutta näin TS sai enemmän liikennettä. Toivottavasti kannatti. Sitäpaitsi jutusta olisi saanut paljon todenmukaisemman ja melkein yhtä raflaavan otsikon esim. näin: "Hirvisaaren avustaja hyväksyy poliisin 'gestapomaisen' toiminnan ulkomaalaisia kohtaan". Ei olisi tarvinnut leikkiä huumorintajutonta ääliötä.

Persut itkevät "median ajojahtia" jatkuvasti, älkää media pliis tehkö siitä itsestään toteutuvaa profetiaa tämmöisillä pieruilla.

PS: Jarla käsittelee Tähän on Tultu - blogissaan Erosen jutun varsinaista sisältöä paljon paremmin kuin minä osaisin.