tiistaina, maaliskuuta 25, 2014

Suvivirsi

Vuosi 2014 ja tässä maassa keskustellaan virrenlaulamisesta. Ei helevetti. No keskustellaan nyt sitten.

Suvivirsi saatana. Ainoa syy miksi kukaan oikeasti haluaa koskaan kuulla suvivirren on siihen nuoruudessa luotu positiivinen assosiaatio: kesäloman alkaminen. Siitä tulee kivan nostalginen mieli vanhemmille koulun kevätjuhlissa. Älkää lätkyttäkö paskaa perinteistä tai suomalaisesta kulttuurista kun oikeasti haluatte vain itsellenne höpön nostalgiafiiliksen kesäkuun alkuun.

Jos olisitte rehellisiä itsellenne ja muistelisitte kouluvuosianne ilman nostalgialaseja niin muistaisitte, että koulussa ollessa se oli ihan paska biisi. Siellä liikuntasalissa piti parhaimman alkukesän kesken istua pojottaa katsomassa kun ylisuorittajille jaetaan jotain vitun paperinpaloja ja sitten vielä se jollotus piti vonkua kun teki koko ajan mieli vain ulos aurinkoon. Ulkona linnut lauloivat ja vehreät nuoret koivunlehvät velloivat ikkunassa, joka oli koko kevään ollut yhtä räntäistä synkkyyttä. Sisällä piti jumittaa kuuntelemassa mitä vitun turhaa reksi tänä vuonna valehteli kouluvuoden sujuvuudesta. Ärsytti jo valmiiksi, että musiikista tulee taas se iänikuinen kutonen. Ahdisti koko tilanne.

Jokainen sekunti kesti vuoden. Jokaisen minuutin aikana ehti katsoa kolmekymmentä kertaa haikeasti ulos lempeässä kesätuulessa huojuviin puihin ja joka toisen minuutin aikana ehti yrittää sivusilmällä neljäkymmentä kertaa nähdä vilauksen pikkareista sen yhden tytön hameen alta. Eikä koskaan nähnyt. Ja sitten joku väsähtänyt pillu tulee ja vaatii laulamaan armaasta ajasta ja sen joutumisesta. Ei kuulkaa joutunut! Ei! Se aika oli seisahtanut kuin perussuomalaisten arvomaailma ja armas kuin auton alle jäänyt myyrä.

Yksikään lapsi ei koskaan ole pitänyt kevätjuhlasta mistään muusta syystä kuin lomallepääsemisen vuoksi ja vähintään puolet on hartaasti vihannut sen virren kollotusta. Mutta sitten. Sitten ne lapset kasvavat aikuisiksi ja kuulevat kyseisen biisin ensimmäisen kerran 20 vuoden tauon jälkeen kun kaikki muistot ovat kultautuneet ja on vain hämärästi positiivinen ehdollistumisrefleksi, että tästä seurasi jotain kivaa. Ja että onpas ihania muistoja kaikki niissä lapsuuden kesissä.

Kevätjuhla on aktillinen nostalgiateatteria vanhemmille ja suvivirsi on sen orgasmi. Joten jos ärsyttää suvivirren poistaminen niin perustelkaa sitä edes rehellisesti sillä, että teistä se on hirveen kiva. Älkää viitsikö teeskennellä, että olisi jotenkin irvokkaasti kyse lapsista tai vielä naurettavammin jostain Jeesuksesta (jota ette edes ajattele virren aikana, tai muutenkaan koko vuonna) saati mistään muustakaan jalommasta.

perjantaina, joulukuuta 13, 2013

Roturekisteröintiä

Kansanedustaja Olli Immonen edustaa ilmeisesti niitä "kansan syviä rivejä". Tai ainakin tämä uusin ulostulo on juurikin sieltä eli todella syvältä: Immonen haluaisi Suomeen väestönlaskennan ja sen yhteyteen etnisen rekisterin. Se kuulemma helpottaisi keskustelua ja tutkimusta. Olisi kiinnostavaa kuulla jonkun tutkijan mielipide, miten arvokasta se olisi tutkimukselle. Aika paljon enemmän se tosin helpottaisi "keskustelua" eli Immosen ja muiden suomensisulaisten kykyä lajitella ihmiset etnisyyden mukaan huonompiin ja parempiin tilastojen perusteella, luultavimmin sen kummemmin mitään muita syitä arvioimatta.

Yllättävin paljastus jutussa itselleni on kuitenkin, että en ilmeisesti ole suomalainen. Immosen mukaan nimittäin samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla. Eli jos rekisterissä oleva afrikkalainen tekee rikoksen, voidaan päätellä afrikkalaisten olevan rikollista ryhmää ja tuomita koko porukka. Oletan Immosen näkevän itsensä tämmöisenä ehdottamanaan "suomensuomalaisena". En näin selvästikään itse ole sellainen suomensuomalainen, sillä en ajattele niin kuin Immonen. Ei esimerkiksi tulisi pieneen mieleenikään ehdottaa toteutettavaksi tilastoa rotuerottelutarpeisiin vuonna 2013.

Mikäs minä sitten olen kun en puhdassuomalaiseksi kelpaa? Pitänee tarkentaa.

Vaikka päällisin puolin olen sellainen suomensuomalainen, olen perimältäni puoliksi savolainen ja puoliksi karjalainen. Erottelen mielellään suomalaiset heimoryhmiin, sillä olen huomannut, että me ajatellaan eri tavalla. Savolaisetkin mielelläni pilkon kunnan mukaan, sillä maaninkalaiset ajattelevat jotenkin eri tavalla kuin vaikkapa kuopiolaiset, toinen kun on kylä ja toinen kaupunki. Itse asiassa synnyinkaupunkini sisälläkin on melkoisia eroja kaupunginosienkin välillä, yhtäällä kun asuu vähän köyhempiä ja toisaalla vähän varakkaampia, niin ihan eri tavalla ajattelevat. Myös olen huomannut, että vaikka päällisin puolin olisikin samasta kaupunginosasta, niin vahva eroavaisuus on esimerkiksi ihan kerrostalo- ja omakotitaloasukkaiden suhteen ja tarkemmin kun rupean miettimään, niin ihan eri tavalla ajattelivat ne vanhemmiksi itseään kutsuneet ihmiset siinä naapurihuoneessa kuin minä siellä omassani, sellainen sukupolviero kato. Nuorempimakuuhuone-kerrostalo-kommila-varkaus-savolais-suomalainen lie kuitenkin vähän liian tarkka käytännön tilastointiin, vaikka antaisikin tutkimukseen ja keskusteluun valtavasti pontta, joten katsotaan vähän laajemmin.

Kuten sanottua perimäni on Savosta ja Karjalasta. Jos jatketaan syvemmälle, niin mututuntumalla epäilisin sukujuuristani löytyvän ihan muutaman kymmenen sukupolven takaa ainakin venäläisiä, ruotsalaisia ja saamelaisia rihmoja. Siitä hieman kauempaa varmasti myös esim. mongoli- ja afrikkalaisverta. Afrikka kun on ihmisen alkukoti. Luultavasti myös hieman neandertalia löytyisi kuten isosta osasta ihmisiä.

Etnisyys tietysti on enemmän sosiaalis-kulttuurinen juttu kuin geeneistä kiinni. Jos kyse on siitä mihin tiettyyn ryhmään identifioin itseni, niin esim. kulttuurillinen kansalaisuuteni koostuu vuosituhansien aikana rakentuneesta mosaiikista eri vaikutteita, joiden voideen sanoa koostuvan ainakin suomalaisista, amerikkalaisista, venäläisistä, ruotsalaisista, saksalaisista, englantilaisista, japanilaisista, kiinalaisista, yleiseurooppalaisista, yleisafrikkalaisista, roomalaisista ja antiikin kreikkalaisista perinteistä.

Tämän kaiken perusteella olen ilmeisesti sellainen, jolla on "monimuotoinen etninen tausta". Siis vähän niin kuin tasan kaikki muutkin. Jos jostain ihmeen syystä kansanedustaja Immosen ehdottama etninen rekisteri menee joskus läpi ja perustetaan, ehdotan kansanliikettä: kaikki merkkaavat väestönlaskennassa ruudun "monimuotoinen etninen tausta" tai kirjoittavat kohtaan "Joku muu mikä", että Kanada.

Jos olette tavanneet jonkun, jonka ei tulisi ruksia "monimuotoinen etninen tausta"-kohtaa, niin kertokaa. Haluan tavata sellaisen ihmeen. Tai ehkä Olli Immonen on itse sellainen puhdas suomensuomalainen, joka on syntynyt suoraan isänmaan mullasta ja edustaa puhtaasti suomalaista taustaa ja puhtaasti suomalaista kulttuuria (siis sitä joka on saunaa ja paistettuja muikkuja lukuunottamatta keksitty alle 200 vuotta sitten). Ainakin ajattelu ja laantumaton ksenofobia näyttäisivät viittaavan siihen, että mies on pysynyt puhtaana kaikista saastuttavista ulkomaalaisista vaikutteista kuten historiasta ja sen sellaisesta.

keskiviikkona, elokuuta 21, 2013

Sosiaali- ja Terveysministeriön koevastauksen julkinen arviointi

Hei sosiaali- ja terveysministeriö. Näin kansalaisena päätin arvostella juuri palautamanne koevastauksen. Minä mietin, miten tämän asian esittäisi yhteenvedettynä sillai kohteliaasti, mutta en keksinyt, joten: Oletteko te hei vähän tyhmiä? Taidatte te vähän olla.

Loppukokeen kysymyshän oli siis "Kuinka rajoittaa alkoholista seuraavia ongelmia?". Esseevastauksenne (viittaan nyt ylen referaattiin, koska se on luettavampi) täytti varmasti monta konseptiarkkia, mutta kukaan ei ole ilmeisesti aiemmin kertonut, että ei se pituus vaan se sisältö. Kysymys tuntui myös unohtuneen välillä ihan kokonaan. Katsotaas vastaustanne yhdessä.

"Tulisi harkita alkoholijuomien vähittäismyynnin kieltämistä sunnuntaisin ja pyhäpäivisin ... Myyntiaikaa voitaisiin myös lyhentää illan tunneista niin, että perjantaisin ja lauantaisin myynti lopetettaisiin kello kuudelta illalla Alkon lisäksi myös kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoilla."

Nykyäänhän meillä on tämä säännös vastaavalla tavalla, paitsi sunnuntaikieltoa ei ole ja rajoitus on kello yhdeksään illalla. Tästä on seurannut sellainen juonne, että kaupoissa on vailla yhdeksän paljon ihmisiä ostamassa paljon alkoholia, jotta se riittää koko illaksi. Yleensä alkoholia ostetaan vähän liikaa varmuuden vuoksi.

Arvatkaapa mitä raja-ajan siirtäminen kuuteen vaikuttaa? Alkoholia ostetaan vähemmän kello yhdeksän? Totta! Hyvin päätelty, ottakaa keksi. Jätitte kuitenkin vastauksessanne huomioimatta, että alkoholia ostetaan sitten kuudelta ja vielä enemmän, erityisesti lauantaisin. Se myös juodaan kotona, eikä koskaan päädytä ravintolaan nauttimaan alkoholia valvotuissa oloissa, koska pohjat on otettu jo kuudesta eteenpäin.

"Tehokkaimpana keinona alkoholin kulutuksen alentamiseksi ministeriö pitää kaupassa myytävien oluiden, siiderien ja lonkeroiden laimentamista."

Totta! Tilastoissa alkoholin kulutus näin laskisi, kun satunnaisen keskarin juojat joisivat satunnaisessa keskarissaan vähemmän alkoholia. Hyvin osattu, ottakaa ydinluu. Loppukokeen kysymys kuitenkin koski alkoholista seuraavien ongelmien rajoitusta silleen ihan oikeesti, ei tilastojen rukkaamista kauniimmaksi. Vaikka toki ymmärrän, että tilastojen kaunistelulla ne poliittiset pisteet kerätään. Minäkin olen nähnyt The Wiren vitoskauden, en vain pitänyt sitä oppaana.

Katsokaas apuluokan kuolahuulet, kun se ongelmakäyttäjä nauttii kyllä humalaan asti juomalla kuin juomalla. Asuinseutuni erityisominaisuuksiin kuuluu se, että kirjaimellisesti törmään usein näihin myyttisiin ongelmakäyttäjiin esim. avatessani alaoven. Nykyään näillä portaille sammuneilla katujemme sankareilla on joskus muovikassityynyssään kiilumassa myös pari tyhjää tölkkiä kakkosta, se kun on halvempaa. Juoneet vähän vähemmän siis! Kyllä varmasti lämmittää se tieto heitä enemmän kuin pakkasessa housuun jäätyvä paska ja varmasti kiittelevät itseään ja yhteiskuntaa ettei tullut vahvempaa olutta juotua, nyt kun selvästi paljon pienemmiksi ovat ongelmat jääneet naama asvaltissa nukkuessa.

Jos juominen on humalahakuista, oli juoja siltojen alla tai nuori iltaa viettämässä, humala juodaan silloin humalaksi asti. Se ei muutu miksikään miedommalla oluella. Onko silläkään oikeasti terveydellistä merkitystä, juoko Kimmo kotiholisti iltaisin kotona telkkaria katsellessaan 12-packin keskaria vai kakkosta, kun se kuitenkin ylittää molemmissa tapauksissa suurkulutuksen rajat reilusti? Ehkä sillä on, mutta ikinä en ole sitä perusteluna nähnyt.

Mutta sitten tähän teidän kaikkein erikoisimpaan ratkaisuunne. En suoraan sanoen keksinyt onko tämä erikoista taktikointia, huonoa huumoria vai oletteko ironisesti keksineet ehdotukset tuhannen kännissä. Seuraavalla kerralla pyytäisin avaamaan kontekstin vastauksessa.

"Humalajuomisen hillitsemiseksi muistiossa ehdotetaan anniskeluajan lyhentämistä vähintään tunnilla. Ehdoton takaraja ravintoloiden ja baarien anniskelulle olisi siis kello 02.30, mutta ravintola saisi halutessaan olla auki edelleen esimerkiksi kello neljään.
Ravintoloiden toimintaedellytyksiä ehdotetaan parannettavaksi muun muassa byrokratian vähentämisellä. Ministeriön mielestä esimerkiksi turhia kieltoja ja rajoituksia tulisi kumota. Muistiossa mainitaan muun muassa säädös alkoholijuomien annoskoosta sekä säädös ravintolan tyhjentämisestä puoli tuntia anniskeluajan päättymisen jälkeen."

Ymmärrän, että näiden yksittäisten ajatusten yhdistämisen täydellinen surkeus on vähän hankala käsittää, jos ei ole ikinä käynyt oikeasti baarissa tai muutenkaan ole millään tavalla kosketuksissa elämään, ihmisiin tai omiin aivoihinsa, mutta yritän selittää.

Tällaisten muutosten myötä baarissa saa olla neljään, mutta siellä myydään alkoholia vain puoli kolmeen. Ihmiset mielellään baarissa istuessaan nauttivat juomia, joten mitähän sitä nauttisi neljään saakka kun ei alkoholia saa.... Noh, onneksi klo 02.29 saisi vielä ostaa alkoholiannoksen, jonka annoskokoa ei rajoiteta. Tajusiksä? Viimeistä puoltatoista tuntia varten voi ostaa vaikka ämpärillisen votkaa ja kun nyt kuitenkin porukalla baarissa istutaan vielä neljään asti, niin onhan se hyvä tilata vähän enemmän. Lopputuloksena puoli kolmelta baaritiskillä on tavallista hirveämpi tappelu viimeisistä tilauksista ja suurin osa kansasta lähtee silti vasta kello neljältä baarista isona massana aiheuttamaan ongelmia loppudrinkkiensä ansiosta kahta tolkuttomammassa humalassa. Ongelmat eivät säily samana, ne lisääntyvät. Ja ennen kuin innostutte, ei, se ei johdu annoskoon hölläämisestä vaan typerästä hamstrausrajan määräämisestä. Mitä siitäkin nyt tulisi, jos alkoholia voisi ostaa anniskelutilassa sen verran kuin haluaa, eikä olisi keinotekoisia paineita ostaa sitä varuiksi talteen.

Uusintatentti on valitsemananne ajankohtana, suosittelen vähän petraamaan suoritusta. Kannattaa opetella tunnistamaan seuraavia ihmisen käyttäytymisen malleja:
-Kun jonkin saamista rajoitetaan tiettyinä hetkinä, sitä jotain hamstrataan silloin kun sitä saa. Varmuuden vuoksi.
-Jos ihminen todella haluaa päämääräänsä, esim. humalaan, hän tekee sen niillä työkaluilla mitä tilanteeseen on suotu. Joskus ihminen voi jopa rakentaa työkalunsa käymisastiassa ihan itse. Ongelma ei ole työkalu vaan halu.
-Jos ei luoda säännöstöillä pelihenkisiä tavoitteita, kuten "pitää jaksaa tappiin saakka", ei tavoitteista luultavimmin synny myöskään yleisiä käyttäytymismalleja.
-Jos ihminen on miltei koko aikuisikänsä äänestänyt vasemmalle, muttei koskaan demareita, se johtuu demareista.

PS: Joo, on tämäkin asia jo miljoonaan kertaan käsitelty kaikkialla. Mutta kun eihän tässä maassa mistään muusta puhuta kuin tästä ja homoliitoista.

torstaina, heinäkuuta 11, 2013

Radiomusiikista

Ossi Mäntylahti. Mies, jonka puutteita ihmisenä en jää erikseen morkkaamaan tai tästä kirjoituksesta ei tulisi koskaan loppua, kommentoi Uuden Suomen blogissaan, ettei Radio Helsinkiä jää ikävä. Makuasioista on tietysti hankala riidellä, mutta Mäntylahden perustelu on semmoinen, jota kuulee aika monesta muustakin suusta eri yhteyksissä ja se on suoraan sanottuna harvinaisen paska perustelu.

"Radio Helsinki ... on keskittynyt soittamaan nevahöör-indiebändien nevahööd-musiikkia"

ja

"Ja aamun ohjelmassa soittolistalla
'On this weeks 8 ½ new music from Quasi, Brendan Canning, Fuzz, Holy Ghost, old music from King Creosote, Pulp & Grandaddy'.
Yli kolmekymppiset: käsi ylös, joka tunnistaa listalta yhdenkään nimen."

Puuttumatta nyt erityisemmin siihen, että esimerkkiohjelman nimessäkin on sanat NEW MUSIC, niin mikä perustelu se tämmöinen nyt on? En ole kuullut artistin nimeä tai musiikkia ennen, sen on pakko olla kuuntelukelvotonta! En koskaan ikinä halua löytää yhtään uutta musiikkia! Antakaa minulle minun Metallican black-albumista tehdyt korvatulppani ja Phil Collins -näköesteeni, maailma muuttuu!

Millä tavalla se tekee musiikista jotenkin huonompaa, jos bändistä ei ole koskaan ennen kuullut? Rupesin tässä oikein kovasti pohtimaan ja arvatkaapa mitä. Ihan jännäkkakka pötkähti lahkeeseen, kun niin jännän faktoidin tajusin, että joka ainoan pitämäni artistin olen löytänyt seuraavanlaisen tilanteen kautta:

"Hei mikäs tää on? Kivan kuuloinen."
"Tää on Multipapana Kvartetin uusin."
"Minkä?"
"Multipapana Kvartetin."
"Nevöhööd."

Hämmentää hieman, että jos ennen kuulemattomia nimiä ja musiikkia ei voi suvaita, niin miten Mäntylahti ja muut henkisesti väsyneet musiikkinsa oikein löytävät? Onko niillä jokin geneettiseen koodiin solmittu kosminen tieto asiasta? Napanuoran kautta on tullut totuus siitä, että Eppu Normaali ja AC/DC, niitä voi kuunnella koska ne ei oo nevöhööd.

Tiedän kyllä, että ei tämä mikään Mäntylahden oma keksintö ole (d'uh) vaan asenne on hyvinkin yleinen. Se vain on ihan oikeasti aivan jumalattoman käsittämätön. Kovimpina teinivuosien metallipuristiaikoinakin sentään tuomitsin musiikin genren tai musiikin perusteella, en sen takia, että en ollut koskaan kuullut bändin nimeä. Missä tahansa muussa yhteydessä asenne kuulostaisi täysin mielipuoliselta, mutta jostain syystä musiikin suhteen se on ok.

"Telkkarista tulee tänään tämmöinen leffa kuin Citizen Kane, ohjaajana Orson Welles."
"En oo kuullu nimiä! En katso! Paska kanava!"

Vaikken radiota kuuntelekaan, niin itse tuppaan törmäämään uusiin nimiin nettiä selatessa ja ihmisten kanssa jutellessa ja noin yleensä eläessä. Toisin kuin Ossi, kuullessani jotain uutta musiikkia tai tuntemattoman nimen, en kauhistu vaan otan selvää ja opin uutta. Kannattaa kokeilla joskus.

En esim. ylläolevasta listasta tunnistanut yhtään bändiä minäkään. Mutta kun olen tällainen Mäntylahden kaltainen tietojärjestelmämies (meilläpäin ihan nörtti vaan), niin minkä tahansa nimen hakukoneeseen kirjoittamalla jännästi selvisi minkälaista musiikkia ne soittavat. Mut vittu, eihän ne listalla ole olleet. Kuulematta paskaa.

Radion paras tehtävä on nimenomaan soittaa uutta ja ennenkuulematonta musiikkia. Niitä vanhoja tuttuja voi kuunnella levyltä tai mp3:na tai spotifysta. Minkä takia Radio Novan pitää täyttää soittoaikansa soittamalla vartin välein Murheellisten Laulujen Maa, kun myyntilukujen perusteella tasan kaikilla kuulijoilla on se Eppujen kokoelma, josta sitä voi ihan itse kuunnella? Väsähtäneet soittolistaradiot palvelevat vain ja ainoastaan ihmisiä, jotka ovat kerran teini-iässään olleet niin hereillä, että ovat tykästyneet noin keskimäärin kahteen bändiin. Niille jälkijätöille pitää sitten runkuttaa samoja biisejä kerta toisensa jälkeen, se on hyvää radiota.

Radiossa kun niitä tuntemattomia artisteja olisi soitettu, ei olisi tarvinnut edes googlettaa. Olisin tutustunut uuteen artistiin ihan vain radiota kuuntelemalla. Väärin on se. Niin väärin.

Disclaimer: En itse kuuntele juuri koskaan radiota, lähinnä koska en omista sellaista, enkä aja autoa. Joskus Kansan Radiota huumormielessä krapulassa takapenkillä mökkimeiningeistä palatessa. En siis ole joku Radio Helsingin lakkauttamisesta suivaantunut fanboy tms.

keskiviikkona, toukokuuta 22, 2013

Miksei tulisi puhua kolmosoluesta

[Ristipostaus olutblogista tänne. Ajattelin, että sopii molempiin.]


Helsingin Yliopiston graduntekijän kuluttajakäyttäytymiskysely tuntui herättävän ärtymystä olutharrastajien parissa. Lähinnä syynä oli se, että kysely käsitteli olutta lähes yksinomaan vain (19 vuotta sitten kuopattujen) veroluokkien kautta. Sinällään kyselyn tekijän syyllistäminen siitä on vähän hölmöä, kun selvästi oli tarkoitus selvittää alkoholipitoisuuden merkitystä kuluttajakäyttäytymisessä. Gradun aihe ei voi hirveän laaja yleensä olla (tai voi, mutta ei kai kannata). Asiasta on sitäpaitsi eräänkin valtion laitoksen puolelta ollut niin jatkuvaa huutelua, ettei se tutkimuksen kohteena ole hassumpi.

Lisäksi kyselyn pitää puhua haettujen vastaajien kieltä, jotka eivät siis ole vain olutharrastajia. Siksi siellä puhutaan kakkosesta, kolmosesta ja nelosesta, sillä se on puhekieltä, ikävä kyllä. Jokainen vastaaja ymmärtää mitä niillä termeillä tarkoitetaan.

Veroluokkien hokeminen kieltämättä olutharrastajana ärsyttää, vaikka se onkin puhekieleen niin pinttynyt termistö, että käytän sitä itsekin varmasti jatkuvasti kun en tarkemmin ajattele asiaa. Monesta ei-harrastajasta tuntuu kuitenkin varmasti vähän oudolta, että miksi moisesta pitää ärtyä.

Siispä selitän. Olutharrastajille tämä voi olla vähän tuttua tekstiä, joten kaikille niille kahdelle muulle lukijalle sitten.

Veroluokkiahan ei siis tosiaan ole ollut virallisesti melkein kahteenkymmeneen vuoteen sitten lakimuutoksen 1994, mutta kun panimot vapaaehtoisesti käyttävät termejä tuotteissaan, THL ja poliitikot yms. puhuvat kakkosesta ja mediassa niitä käytetään yhä tavallisesti, eivät termit puhekielestä poistu mihinkään. Lisäksi eritoten ruokakaupat puhuvat vähemmän ihastuttavasti "erikoisoluesta". Käytännössä ei-harrastajien puheissa on näin yleensä lähinnä kolmosta eli keskiolutta, nelosta ja "erikoisoluita"*.

Älkää käsittäkö väärin. Veroluokat ovat puhekielen termeinä hirveän käteviä ja niillä on merkityksensä. "Keskiolut" rajaa heti oluen vahvuuden melko tarkasti yhdellä sanalla. Kysymys on lähinnä siitä, että oluen määrittelemisestä pelkän alkoholiprosentin perusteella tulisi päästä keskustelussa eroon. Tietty kun tämä kaikin puolin järkevä laki erottelee 4,7% ja 4,8% oluet eri kauppoihin niin se jotenkin tuppaa tulemaan puheeseen. Mutta jos yritettäisiin edes?

Nimittäin veroluokkien ja "erikoisolut"-termin käyttäminen olutta kuvaavina sanoina on ikävää siksi, että se johtaa lähinnä:
-Alkoholipitoisuuden korostamiseen olennaisena asiana oluessa.
-Oluen käsittelyyn pääasiassa päihdyttävänä aineena, makunautinnon sijaan.
-Vaalean teollisuuslagerin aseman jatkuvaan pönkitykseen "tavallisena" oluena.
-Oluen perustuntemuksen heikkouteen, kun suurin osa oluttyyleistä paketoidaan yhteen "erikoisoluet" könttään.
-Kahden lähes saman oluen erilaisuuden korostamiseen.

Peruskapakan hanassa on usein kaksi hanaa kolmosta, yksi saman firman nelosta ja yksi siideri. Eli käytännössä kolme hanaa samaa olutta, joista kahdessa on muutama luraus enemmän vettä. Alkoholipitoisuuden ero usein identtisellä pohjalla tehdyissä oluissa on yleensä n.0,7 prosenttiyksikköä.  Eroa maussa saman panimon kolmosella ja nelosella voi tuurilla olla, mutta se on aika pirun pieni. Mutta kun korostetaan puheissa kolmosta ja nelosta, näiden ero koetaan paljon merkittävämpänä kuin se todellisuudessa on.

Jos tämä tuntuu jotenkin turhalta nillitykseltä ja alkoholiprosentti hyvin luonnolliselta osalta oluesta puhumista, kannattaa miettiä seuraavaa: Milloin viimeksi otit alkoholiprosentin puheeksi viinin suhteen? Milloin mediassa puhuttiin kuinka ulkomailta tuodaan laatikkokaupalla juuri vahvaa viiniä? Milloin THL keskittyi siihen miten vahvemmat viinit alkoholisoivat kansaa enemmän kuin miedommat viinit?

Vahvin "kolmonen" on 4,7%, miedoin ison panimon "nelonen" 5,2%. Jostain syystä viinistä puhuttaessa ei juuri koskaan kiinnitetä erityisesti huomiota siihen onko viinissä 10 vai 14 tilavuusprosenttia alkoholia, mutta oluessa 0,5 prosenttiyksikön ero on jostain syystä kriittinen. Kun keinotekoista erottelua ei ole juurrutettu kieleen ja ajatteluun, kukaan ei puhu keskiviinistä tai "kutosesta". Viini on aina viiniä, oli alkoholiprosentti mikä tahansa. Huomio kiinnittyy paljon enemmän makuun.

Toisaalta, jos maitokaupparaja vedettäisiin vaikka kymmeneen prosenttiin, keskiviinin kittailu varmasti yleistyisi kummasti ja hirveän paljon enemmän puhuttaisiin viinin alkoholiprosentista sitä ostaessa, kun siitä olisi sillä lailla lakikirjoissa asti tehty jutun fokus.

Jännä homma tuo.

On se kummallista miten oluesta puhuminen on Suomessa niin alkoholikeskeistä... jos vain jotenkin saataisiin ihmiset keskittymään siihen enemmän juomana, eikä vain päihteenä. Se on varmaan tämä humalahakuinen juomakulttuuri. Sen on oltava syy. Ei ollenkaan seuraus ole se.

---

PS: Miksei kukaan muuten koskaan puhu keskisiideristä?

PPS: Taustoja googletellessani bongasin hassua. Olutharrastajille voi käydä huumorista käväistä Koffin brändisivuilla. Siellä on oikein mittarit oluiden spekseille. Tiesittekö, että Koff IV on humaloinniltaan 9/10 eli "voimakas". Ettei nyt olisi jäänyt yksi nolla tuon kympin perästä markkinoijan taskuun...Toisaalta väriasteikkokin menee oikein vaaleanruskeaan asti. Sinebrychoffin sivuilla sama tuote on muuten "kevyesti humaloitu". Noooh, kolme kertaa kun valehtelee niin uskoo itsekin.

*Sekä tietenkin vähemmissä määrin sitä kakkosta ja kaikkein suurimpana kielirikoksena ykköstä eli "pilsneriä". Tiedoksi tietämättömille, että pilsener eli pils on tsekki/saksalainen oluttyyli, jossa on normaalisti noin 5% alkoholia. Pilsner on siis yleensä "nelosta". Perkele.

torstaina, toukokuuta 09, 2013

Grillietiketti


Hei Hesarin, tai millä tahansa Grillillä asioiva kansa, haluaisin tässä naapurissa asuvana kokeneena hemmona antaa muutaman näppärän vinkin:

1) Kun aloitat tilaamaan kaakkoisaasialaiselta grillintädiltä ruokaa, suositeltava tervehtimislause on "Moi!" tai "Hei!" sen sijaan, että toteaisit "Puhutsäsuomeee.... Ööäääääää...." niin kuin joku vitun ääliö.

2) Kun ilmoitat ja vastaanotat tilauksesi, todella näppärästi toimii etukäteen ilmoitettu muoto "lihapiirakka, paljon ketsuppia" ja jälkikäteen vastaanotettu tismalleen sama, sen sijaan, että toteaisit liian myöhään alkuperäisen tilauksesi unohtaen, jotta "mitä vittua, miks tässä vitun hampurilaisessa on ketsuppia saatana?"

3) Kun alipalkattu maahanmuuttaja viimein saa vitun kännissä ylimielisenä tilaamasi ylirasvaisen ylihintaisen, mutta ei tarvitsemasi, rasvassa uitetun einespaskakasan kokoon, on oikea lause esimerkiksi "kiitos neljän euron burgerista, grillikioskin vietnamilais-täti, olen kuvottava säkki paskaa ja haluan kuolla" sen sijaan, että sanoisit "No vittu vihdoin, mikä tässä on niin vaikeeta, vitun vinosilmä saatana?".

tiistaina, huhtikuuta 02, 2013

Perustelemattomia mielipiteitä

En ole viime aikoina oikein jaksanut olla mistään niin vahvaa mieltä, että olisin jaksanut kirjoitella asiasta. Joten tässä luova yhteenveto.

Joistakin asioista olen tätä mieltä:


Joistain toisista asioista olen tätä mieltä:


Ensimmäisiin asioihin kuuluu esim. eurokriisi, talvi, mielipiteet, Anna-Kaisa Hermunen ja ihmiset noin yleensä.
Jälkimmäisiin asioihin kuuluu esim. olut, kevät, sanaleikit, Louis CK ja muutamat ihmiset yksilöinä.

Ei nyt jaksa lyödä käsiään paskaan.

Kakkadesign omasta takaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.